Erik Svetoft: Spa
Rentoutumismatka painajaiseen
Erik Svetoft on Ruotsin Malmössä asuva kuvittaja, animaattori ja sarjakuvapiirtäjä. Hänen sarjakuva-albuminsa Spa ilmestyi alkujaan ruotsiksi vuonna 2021 Sanatorium Förlag -kustantamon kautta. Albumi on sittemmin käännetty saksaksi, ranskaksi, englanniksi ja nyt vuonna 2026 myös suomeksi. Albumi oli ehdolla Eisner-sarjakuvapalkinnon saajaksi vuonna 2024, ja siitä on tekeillä elokuva.
Albumi ei valmistele lukijaansa vaan upottaa hänet suoraan maailmaansa arvaamattomuuteen. Ilmeetön pariskunta tutkii asuntoa, jota he eivät tunnista omakseen. He ihmettelevät hajua, jonka lähteeksi paljastuu eri puolilla asuntoa lojuvat kuolleet ja jo mätänevät ihmiset.
Samaan aikaan asunnon ulkopuolella tapahtuu hymynaamaisten hahmojen suorittama väkivaltainen pahoinpitely. Pariskunta istuu alas ilmeettöminä. He päättävät lähteä kylpylään viettämään rentouttavan viikonlopun.
Surrealistinen kompleksi
Albumin tapahtumapaikkana on suuri kylpylä- ja kongressihotelli. Sokkeloista ja eksyttävää rakennusta esitellään muutaman siellä työskentelevän ja vierailevan hahmon kautta. Varsinaisen keskushahmon sijaan albumin keskiössä on koko kylpyläkompleksi outoine tunnelmineen ja lukijan yritys ymmärtää sen lainalaisuudet.
Albumi etenee kronologisesti mutta arvaamattomasti. Hahmoista ja paikoista liu’utaan äkisti toisiin. Näennäisen loogisesti etenevä tarina katkeaa välähdysmäiseen tunnelmakuvaan juoksevasta hahmosta, jonka rintakehä on täynnä irvistäviä suita, minkä jälkeen tapahtumapaikka on jälleen vaihtunut.
Albumilla on jäykkä yleistunnelma. Sen hahmot ovat jäyheitä ja eleiltään varautuneita. He kohtaavat absurdeimmatkin käänteet ja raa’an väkivallan purskahdukset stoalaisella tyyneydellä.
Joidenkin hahmojen kasvoille on jäätynyt kestohymy, mutta useimmat ovat ilmeettömiä. Tämän vuoksi jo pienikin arvaamattomampi liike tai irvistys tuntuu erityisen merkittävältä, ja suoranainen väkivalta vielä radikaalimmalta muutokselta.
Hotellinjohtajan ohitse rynnii painajaismaisiksi vääristyneiden sikahahmojen lauma, jolla hänen uusi työntekijänsä ratsastaa. Albumille tyypillisesti johtaja reagoi näkemäänsä järjenvastaisuuteen ja groteskeihin olioihin passiivisella ilmeettömyydellä. Hahmojen hiljainen eleettömyys ja käänteiden arvaamattomuus luovat kutkuttavan ristiriidan.
Sulkeutuneiden hahmojen käymät keskustelut ovat katkonaisia pätkiä. He eivät tavoita toisiaan, ja harva nauttii olostaan. Tästä huolimatta he antavat olosuhteilleen hiljaisen hyväksynnän ja tyytyvät osaansa. Vaikka viereisen pöydän aterioitsija olisi mätänevä ruumis, ei kukaan totea sitä ääneen.
Hallittua viivaa ja rujoja hahmoja
Sarjakuva on mustavalkoinen, mutta puhekuplien ohut teksti on punaista. Tämä pieni yksityiskohta tuo oman lisäjännitteensä albumikokonaisuuteen. On kuin puhekupliin olisi pakattu jotain, joka odottaa purkautumistaan.
Puikulamaisiksi venähtäneiden ja luisuharteisten ihmisten rinnalla kulkee hahmoja, jotka ovat kuin lasten sadusta. Heidän kasvoissaan on eläinten piirteitä ja suuret avonaiset silmät. Lyhyet lasten satuohjelman kaltaiset osiot rikkovat ja laajentavat kirjan vaikeasti määriteltävää tunnelmaa entisestään.
Tarinan läpi kantava teema on kosteusvaurioksi väitetty musta lieju, joka siivousyrityksistä huolimatta jatkaa leviämistään ympäri rakennusta. Se kasvaa orgaanisiksi, sienimäisiksi ja geometrisiksi muodoiksi.
Hahmot on pääasiassa jätetty valkoisiksi, ja taustat ovat kevyen tuhkanharmaita. Kosteusvaurio puolestaan on piirretty paksulla tussilla tai musteella, mikä saa sen erottumaan entistä selvemmin ohuella viivalla piirretyistä hahmoista ja puitteista.
Arkitodellisuus ja painajaisen logiikka
Albumin tapahtumat ja hahmot muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jossa toden ja harhan raja on alati häilyvä. Painajaismaisuuksistaan huolimatta albumi ei kuitenkaan ole suoranaista kauhua vaan enemmänkin hyvin mustaa surrealistista komediaa.
Spa on tekijänsä viides sarjakuva-albumi, mutta ensimmäinen, joka sisältää myös puhetta. Svetoft onkin selvästi kykenevä luomaan kerrontaa vain kuvien voimalla. Moni albumin sivuista toimisi itsenäisenä taideteoksenakin.
Näennäisestä järjettömyydestään huolimatta albumi tuo esiin monia suuria teemoja. Niihin kuuluvat rahan ja menestyksen merkitys, rentoutumis- ja elämysbisneksen varjopuolet, luksuksen tarjonta, työelämän hierarkiat, reagoimattomuus väkivaltaan sekä köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelu. Teos ei tarjoa vastauksia tai selityksiä mutta tilaa tulkinnoille kylläkin.
Spa tarjoaa paljon satiirisen tulkinnan mahdollisuuksia, mutta myös sen pinnallisempi taso antaa runsaasti aihetta kehuille. Se on persoonallinen ja visuaalisesti antoisa kokonaisuus, jonka kuvitus on sekoitus kauhua, arkea ja fantasiaa ja jonka kehystarina tottelee vain ja ainoastaan omaa unen tai painajaisen logiikkaansa.
LISÄÄ JUTTUJA:
