Dante Lehtinen: Rakkaus ei kuole, vaikka annoin sille kourallisen unilääkkeitä
Rakkaustarina maagisella realismilla maustettuna
Dante Lehtisen esikoisromaani johdattaa lukijan kirjankustantamossa työskentelevän kertojan rakkaussuhteiden maailmaan. Kirjan kertoja kutsuu elämäänsä rakkautta. Ja Rakkaus tulee, silmät kiiluen ja neljällä jalalla juosten.
Rakkaus on haiseva ja viirusilmäinen olento, joka raastaa kerran toisensa jälkeen kertojan sydämen rinnasta lahjoittaen sen kullekin kiinnostuksen kohteelle. Rakkaus asettuu taloksi, syö, juo ja rellestää. Se johdattaa kertojan tilanteisiin, joissa tämä ei ole ollut, eikä ole tiennyt edes haluavansa olla.
Rakkaus on äänekäs, häiritsevä ja epäsovinnainen olento. Kaikessa karvaisuudessaan otuksessa on kuitenkin jotain alkukantaista ja aitoa. Rakkaus vaatii kohteen.
Ja kun kertoja rakastuu kustantamon harjoittelijaan, vanhaan tuttavaansa, siirtyvät kirjan tapahtumat uudelle tasolle. Kaiken taustalla soi Purple Rain, ja Mawlana Rumin runot rytmittävät kirjan osioita.
Salasuhteesta syytöksiin
Kirja leikittelee #Metoon jälkimainingeilla. Vaikka kirjan kertoja on moderni, tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kannattava, hän joutuu törmäämään stereotypioihin, jotka liitetään valtarakenteisiin ja sukupuoleen. Kertojan hämmennys on käsinkosketeltavaa, ja tarinan edetessä epämukavuus lisääntyy eksponentiaalisesti.
Mitä tapahtui mukavalle kaverille, joka ajatteli vain rakastavansa? Kirjan kertoja on omituisessa asetelmassa, jossa yhtäkkiä vastakkain on kaksi kertomusta. Hän joutuu pinnistelemään pitäessään mielessään oman puolensa asiasta.
Rakkauden kohteesta tulee syyttäjä, joka kirjoittaa suhteen uudestaan. Ei ollut mitään rakkautta eikä tasa-arvoista suhdetta. Oli vain hyväksikäyttöä ja vääristyneitä valtarakenteita. Rakkauden kohde vakuuttaa kertojan muistojen vääryyttä ja oikeutusta omalle vihalleen.
Loukattu Rakkaus
Ja mitä tapahtui tällä välin Rakkaudelle? Kun suhde rakkauden kohteeseen ensimmäisen kerran kariutuu ja kertoja riutuu menetyksen tuskissaan, hän haluaa päästä eroon Rakkaudesta, kokonaan ja lopullisesti.
Mutta Rakkaus ei suostu kuolemaan, vaikka sille syöttäisi mehevän pihvin joukossa kourallisen unilääkkeitä. Sillä saa sen sijaan Rakkauden lähtemään, loukattuna ja vihaisena.
Rakkaus kääntää selkänsä kirjan kertojalle, mutta lopulta se ei kuitenkaan häviä kokonaan. Kiiluvasilmäinen peto seikkailee kertojan unissa erilaisissa rooleissa. Rakkaus katselee kertojaa unissa kustannustoimittajan ja haastattelijan roolissa. Ja unissa kertojan loukattu miehuus saa äärimmäisiä muotoja.
Mikä olisikaan parempi kosto kuin kirjoittaa tarina siitä, miten kaikki todella tapahtui, julkaista se ja saavuttaa menestystä kirjallisissa piireissä? Ja samanaikaisesti kostofantasiat saavat kertojan epäilemään omia motiivejaan. Tulla syytetyksi omasta mielestään syyttömänä on sietämätöntä ja hämmentävää.
“En nuku, mutta näen painajaisia… Minä näen pimeydessä valkoisia pisteitä, jotka laajenevat ja lähestyvät… Ne ovat sivuja minun kokemuksistani kertovasta kirjasta, josta en ole kirjoittanut vielä sanaakaan, mutta silti sanat putoavat pimeydestä minun kasvoilleni.”
Maagista realismia ja ajan ilmiöitä
Lehtisen teksti on herkullinen sekoitus mahdollisesta todellisuudesta, joka saa vivahduksen maagista realismia Rakkauden häiriköidessä petoeläimen muodossa. Tarina vie mukanaan ja kirjan lukee nopeasti. Ehkä siksi, että lopulta haluaa tietää, miten kaikille oikein kävi. Mihin asetelmaan Lehtinen kirjansa hahmot jättää?
Kirja haastaa sukupuolioletuksia. Kertoja ei voi mitään asemalleen tai edustamalleen sukupuolelle. Aiheettomat syytökset käyvät hämmentävällä tavalla kohti ja saavat välillä epäilemään itseään.
Ja kun vastakkain näyttää alkuun olevan vain kaksi kokemusta, tuntuu kertojan tilanne kirjan lukijanakin varsin haastavalta.
Äärimmilleen viety #Metoo -retoriikka kuuluu rakkauden kohteen syytöksissä, ja lukiessa huomaa miettivänsä, että liike tarvitsee lopulta aina vastaliikkeensä ja kärjistäminen vain lisää polarisaatiota. Milloin omien oikeuksien puolustamisesta tulee toisten oikeuksien polkemista?
Lehtinen ei kuitenkaan politisoi. Kirja jättää lukijalle vapauden tehdä omat johtopäätöksensä. Hyvässä tarinassa on monia kerroksia ja tarkastelun tason voi lukijana vapaasti valita.
LISÄÄ JUTTUJA:
