BDSM-aapinen
“Kaikkien ihmisten sisään ei ole mahdollista työntää koko kättä”, ohjeistaa meitä Tiia & Jouni Forsströmin kirjoittama BDSM-aapinen. Tämä on toki hyvä tietää, jos innostuu partnerin kanssa leikkimään nyrkkillä oikein toden teolla. Teos onkin suunnattu opettavaiseksi lukukokemukseksi kaikille pienille pervertikoille, joilla on ehkä kysymyksiä ja kiinnostusta aihealueeseen, mutta ei oikein tiedä mistä ja keneltä asiasta voisi kysyä.
Mitä BDSM:n käsitteellä sitten tarkoitetaan? Käsite on itsessään melko monitulkintainen ja jokaisella alan harrastajalla on luultavasti hieman erilainen näkemys siitä, mitä siihen kuuluu ja mitä siihen ei kuulu. Luonnollisesti kaikki eivät ole kiinnostuneita aivan samanlaisista asioista. Yleisesti ottaen nähdään kuitenkin, että BDSM muodostuu kolmesta sanaparista: sitominen/kurittaminen (bondage/discipline), alistaminen (dominance/submission), sekä sadomasokismi (S/M). Käsite voi yleensä pitää myös sisällä kiinnostuksen erilaisia seksuaalisia fetissejä kohtaan. Luultavasti kaikilla on jotain erityisempiä mieltymyksiä. Yleensä jopa niin sanotut “vaniljaseksin” puolestapuhujat voivat omata joitakin näistä mieltymyksistä, mutta eivät vain ole tullut ikinä ajatelleeksi asiaa tarkemmin.
Kirja on kasattu sanahakemiston muotoon ja alkaa hienotunteisesti aisteista ja päättyen övereihin. Kappaleet käsittelevät aakkosjärjestyksessä aina yhtä käsitesanaa kerrallaan. Jokaisen kappeleen lopussa on myös mahdollisesti viittauksia muihiin sanoihin, jos ne vain liittyvät oleellisesti käsiteltyyn aiheeseen. Sekä viittauksen että sanahakemiston myötä kirjan selailu ja siitä tiedon etsiminen onkin erittäin kätevää.
Teksti on selkeästi henkilökohtaista ja asiantuntevaa, Forsströmit tietävät selkeästi mistä kirjoittavat. Pidinkin hyvin paljon tekstin tyylistä. Se on tarpeeksi asiallista, jotta se olisi informatiivista ja siitä olisi oikeasti hyötyä, mutta se on kirjoitettu kuitenkin sopivan rennosti ja pilke silmäkulmassa. Näin sitä on myös hauska lukea. Mistään kliinisestä asiatekstistä ei siis onneksi ole kyse. Loppupeleissä kirja ei ole kuitenkaan kovin roisia luettavaa, tai sitten olen vain mahdollisesti jo niin paatunut ihminen. Sivuilla on myös paljon kuvitusta, mutta nekin ovat hyvällä maulla tehtyjä, joten mitään järin shokeeraavaa ei ole luvassa.
Kuoriutuuko jokaisesta sitten kirjan luettuaan sadisti tai masokisti? Todennäköisesti ei, mutta normaalinkin vaniljaseksin harrastajille se voi tarjota uusia ideoita ja herättää mielenkiintoa kokeilemiseen. Tärkeintä lienee kuitenkin olla itselleen rehellinen ja valmis haastamaan itsensä joskus kokeilemaan jotain uuttakin.
Toisaalta, kyllähän tätä lukiessa tajusi, että johan tuolta hyllystä kaasunaamari löytyy valmiiksi. Nyt sitten vaan jostain vielä joku kumiasuinen narttu tänne raipan kanssa raivoamaan. Voi sitten alkaa etsiä kivun ja nautinnon uusia ulottuvuuksia.
LISÄÄ JUTTUJA:
