Bättre Folk 2025 

Bättre Folkissa ihmisistä tulee hieman parempia. Hailuodon Marjaniemessä, meren keskellä, miltei majakan varjon alla soi uusi musiikki. Ihmiset palaavat aivan erityisille indie-festivaaleille vuosi toisensa jälkeen. Juhlien tunnelma on ainutlaatuinen. 

Pohjoisen Suomen suurin festivaali Qstock päättyi juuri. Qstockin yleisö koostui pääosin teini-ikäistä, jotka ovat tulleet tapaamaan kavereita sekä näyttäytymään. Vanha festarikonkari tajusi viimein, että nuoruus on ohi. 

On palattava parin viikon päähän, jolloin olin kuin omieni joukossa. Kuiskeen Bättre Folk -toimitus nautti lämpimästä säästä ja festivaalitunnelmasta viikonloppuna 11.–12. heinäkuuta. 

Kesä alkaa paremmalla folkilla

Nyt alkoi kesä. Kylmä rintama väistyi, ja Bättre Folk -festivaali kutsui idylliselle Perämeren saarelle. 

Muutamia vuosia sitten Hailuodossa juhlittiin varpaat hiekassa ja poikkitaiteellisessa tapahtumassa esiintyi myös kirjailijoita ja runoilijoita. 

Nykyisin merellinen festivaali keskittyy uuteen musiikkiin. Paremmat ravintolat tarjoavat luomuviinejä, pienpanimo-oluita, drinkkejä sekä syötävää moneen makuun. Alueella on myös yleisön vapaassa käytössä saunoja ja paljuja. 

Siirtyminen arjesta juhlaan

Bättre Folkiin saapuminen on oma ohjelmanumeronsa. Ennen kuin kiinteä yhteys valmistuu, Hailuotoon pääsee vain kahdella lautalla. 

Jos saapuu perjantaina Oulunsalon lauttarantaan puolen päivän jälkeen, autojono näyttää kilometrien pituiselta. Ihmiset ovat kuitenkin valmistautuneet odottamaan jopa tunteja hymyissä suin. 

Lauttarannassa jono on pitkä. Luotolaiset ja festaribussit ohittavat muut vasenta kaistaa pitkin. Myös reippaat pyöräilijät pääsevät heti lauttaan.

Litra maitokahvia, iso rasia mansikoita sekä pussillinen suolaisia linnunsiemeniä helpottavat odottelua. Välillä jaloittelemme auringonpaisteessa, aistimme meri-ilmaa ja kuuntelemme tiirojen kirkunaa.  

Jostain syystä lauttajonossa on mennyt joka vuosi kolme ja puoli tuntia. Se ei tunnu lyhyeltä parin tunnin jälkeen, mutta kun auto on tukevasti lautalla, olo on vapautunut.  

Kolme lokkia saattaa lauttaa merituulessa kuin paikoillaan liidellen. Mitähän ne miettivät? Linnunaivot ovat mysteeri. 

Siirtymä arjesta juhliin on suoritettu. Murheet ja maailmantuska jäivät mantereelle. Luonto on kaunis, maailma näyttää ja tuntuu hieman erilaiselta. 

Juhliin ei ole pakko tulla suorittamaan ohjelmistoa läpi.

Perillä Marjaniemessä ystävälliset keltaliivit opastavat meidät leiriin Skåg Campingiin. Alueella ei ole suihkuja tai palveluita – vessa ja vesipiste riittävät. Eräs porukka on tullut varta vasten fiilistelemään leirin tunnelmaa. 

Camping-alueella ei ole myöhäisille tulijoille enää parkkipaikkaa jäljellä, joten auto on vietävä toisaalle. Kuvaaja jää rakentamaan leiriä kahden puun väliin. 

Auto löytää lopulta paikkansa Marjaniemen sataman heinikosta kauniin pihlajan vierestä. Ohjattujen parkkeerausharjoitusten jälkeen kävelen pitkospuita pitkin takaisin leiriin festivaalialueen ohi. Mihinkään ei ole enää kiire, vaikka kuulen Ege Zulun soittavan jo hittejään. 

Juhliin ei ole pakko tulla suorittamaan ohjelmistoa läpi.  Yksi porukka kertookin, että he aikovat saunoa ja lillua paljussa koko festivaalin ajan.  

Kukkaseppeleitä ja onnellisia hymyjä

Liitymme keinumaan satojen ihmisten seuraan, kun Samuli Putro aloittaa hyväntuulisen keikkansa. Ympärillä on kukkaseppeleitä, aurinkolaseja ja onnellisia hymyjä. Tuntuu, että kaikki osaavat laulaa mukana Putron taitavasti punotut sanat.  

Rebekka Holi jatkaa lempeällä meiningillä, ja Pehmoaino saa kaikissa aikaan perhosia. 

Kuulen, että lämmin tunnelma on vanhoille ja uusille tuttaville tärkein syy saapua Bättre Folkiin vuosi toisensa jälkeen. Useat ovat tulleet paikalle Helsingistä asti. Monet eilisen oululaiset tapaavat juhlissa joka vuosi. 

 Lämmin tunnelma on vanhoille ja uusille tuttaville tärkein syy saapua Bättre Folkiin.

Päätämme vaihtaa Aavikon keikan rantahiekalla istuskeluun. Nyt ollaan merellä. Rakastuneet istuvat kaulakkain ja ihailevat meren pinnasta kuultavia auringon viimeisiä säteitä.  

Kauempana rannasta yksi porukka pystyttää hietikolle telttoja syvässä hiljaisuudessa. 

Aaltojen liplatus ja kaihoisan kuulaat ajatukset saavat hetkeksi jäädä, kun kello näyttää Olavi Uusivirran soittoaikaa. Tätä ei voi jättää väliin.  

Ollaan koko kesä näin

Uskon, että kaikki vastaavat myöntävästi, kun Uusivirta kysyy Ollaanko koko kesä näin? Voisimmeko olla? 

Illan kohokohta on duetto Nuori ja Kaunis. Levyllä Olavi Uusivirran kanssa laulaa Anna Järvinen, mutta keikoilla Järvistä tuuraavat eri laulajat. Tällä kertaa lavalle saapuu Samuli Putro pinkissä hameessa, keltaisessa keinoturkissa ja kukkaseppeleessä. Mikä voisi olla kauniimpaa? 

Niin nuoria, niin kauniita! Timo Kämäräinen (vas.) Samuli Putro ja Olavi Uusivirta. Kuva Vuokko Hiltunen.

Keikan tunnelmat vaihtelevat reippaasta rokkipaahdosta hempeisiin halailuihin. Soitto ja laulu toimivat. Uusivirran ja kitaristi Timo Kämäräisen yhteistyö on saumatonta. Tähän hurmioon on hieno päättää helteisen lämmin päivä. 

Rakkautta on Bättre Folk ja Olavi. Kuva Vuokko Hiltunen.

Leirissä vielä joku laulaa, joku on tikahtua nauruun. Myöhemmin viereisen teltan edessä kaksi pariskuntaa keskustee hiljaa eksistentialismista. Nukahdamme yleviin ajatuksiin. 

Aamulla aika pysähtyy ja uusi päivä alkaa 

Herään aamulla ennen seitsemää linnun lauluun. Leiristä ei kuulu muuta kuin muutaman ihmisen hämmentävästi rytmitetty kuorsaus. Avaan hieman telttaa ja kuvaajaneidin makuupussia, sillä on tulossa kuuma päivä. 

Lähden kävelemään pitkospuita pitkin kohti satamaa. Yksi juhlija palaa leiriin pyyhe olallaan suihkunraikkaana ja toivottaa iloisesti huomenta. Kukaan muu ei ole vielä hereillä. 

Etsin paikkaa, jonne voisimme mennä aamupalalle myöhemmin, mutta Marjaniemi vaikuttaa avautuvan vasta puolilta päivin.  

Rannalla aamuauringon syleilyssä aika pysähtyy. Meri on tyyni, mieli on tyyni. 

Kun kaikki nukkuvat, on hiljaista. Ihmiset pystyttivät telttoja myös rantahietikolle. Marjaniemen majakka on opastanut merenkulkijoita vuodesta 1872. Kuva Pete Huttunen.

Parin tunnin päästä leirissä joku laulaa jo karaokea. Toisaalla musiikki soi täysillä. Ihmiset pesevät hampaitaan ja jonottavat vessoihin. Uusi juhlapäivä on alkanut. 

Aamupalaksi kaivamme kylmälaukusta loput mansikat. Iso lasillinen veriappelsiinimehua palauttaa nestettä ja vitamiineja ihmiseen. 

Matka juhla-alueelle kestää taas luvallisen kauan. Ei ole syytä kiirehtiä. Vahvistamme Luotsihotellin terassilla mieltä ja ruumista. Herkullinen kalakeitto tuoreen saaristolaisleivän kanssa on juuri oikea valinta alkavaan päivään. 

Litku Klemetti ja Bättre Folk ne yhteen soppii. Useana vuonna juhlissa esiintynyt tähti osaa eläytyä ja meno on aina mahtavaa. Musiikissa yhdistyy poppi, rokki ja iskelmä. Kun Litku laulaa ja tanssaa, lähes kaikki laulaa ja tanssaa ilo silmissään. 

Litku Klemetti tulee välillä tanssimaan juhlayleisön kanssa. Kuva Pete Huttunen.

Vilma Jää on jäänyt jostain syystä aiemmin näkemättä. Olen myyty heti ensimmäisten tahtien jälkeen. Tässä on jotain tenhoavaa. Suomalais-ugrilainen lauluperinne yhdistyy elektroniseen poppiin kiehtovalla tavalla. 

Räsymatoilla chillaileva yleisö siirtyy yksi kerrallaan lähemmäksi lavaa tanssimaan, ja tyhjät paikat matoilla täyttyvät nopeasti. 

Joku potkaisee vahingossa yhden neidon juuri haetun drinkin kumoon. Neidon kasvoilla käväisee epäuskoinen ilme. Festivaaleilla on festivaalihinnat.  

Anteeksipyytelyn jälkeen neito hymyilee: “Ei siinä edes ollut juuri mitään”, hän lohduttaa. Bättre Folkin lempeässä tunnelmassa ei tapella tai äkeillä. 

Paavo J. Heinonen spiikkaa runollisella ruotsilla Vilma Jään lavalle. Kuva Pete Huttunen.

Vilma Jää lumoaa juhlakansan. Lopussa kuullaan suurimmat hitit Miina ja Saatanan saalistaja. Ennen Miinaa Vilma opettaa yleisölle tanssin koreografian. Ja sitten kaikki jumppaa samaan tahtiin. Juroinkin suomalais-ugri hymyilee. 

Sanoja ei tarvita 

Kuvaajaa odottaa seuraavana aamuna työt, joten on luovutettava. Good Boysin valtava energia ja Vestan hurmaava läsnäolo jäävät nyt toiseen kertaan. Vilma Jään taikoma hyvä mieli kantaa, joten ei juuri harmita. 

Istumme vielä hetkeksi aallonmurtajalle suurelle kivelle. Aurinko laskeutuu ja luo lempeitä varjoja kirkkaan päivän jälkeen. Viereisellä aluksella joku puhaltaa saksofonilla kauniisti Myrskyluon Maijan säveliä. Sanoja ei tarvita, katse riittää. 

Kuva Vuokko Hiltunen.

LISÄÄ JUTTUJA: