Bättre Folk 2021

Jubileumsår

23.07.2021
Teksti:
Kuvat:
Ari Huttunen

Bättre Folk, ihmeellinen kulttuurifestivaali, viettää tänä vuonna juhlavuottaan eli jubileumsåria. Festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Pienesti ja pienellä osallistujamäärällä aloittanut juhla on kasvattanut suosiotaan, ja tänä vuonna osallistujia on pandemiasta huolimatta noin 7000.

Fredag

Saavun Hailuotoon täpötäydellä linja-autolla. Bussissa tunnelma on varovaisen odottava – ikään kuin festivaaleja ei olisi ollut ennen poikkeusoloja.

Hailuodossa on vielä aamupäivällä hiljaista, kuulen vain meren kohinan ja lokkien kirkunan. Porttien avauduttua Marjaniemi täyttyy iloisella puheensorinalla. Huomaan yleisön yhtenäisen pukukoodin – kaapista on kaivettu matkaan lippis, vanssit, lappuhaalarit ja marimekkoa jossain muodossa.

Serermoniamestari Paavo J. Heinonen.

Bättre Folkin avaa kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja, kulttuuripersoona Paavo J. Heinonen. Festivaalin tyyliin, hän avaa kolme päivää kestävän juhlinnan lähes ymmärrettävällä ruotsin kielellä.

Päivän ensimmäinen artisti on Litku Klemetti, joka lavalle päästyään julistautui uuden ajan diskobändiksi – ja sitä se on! Perussointuja toistava, juhlakansaa nostattava musiikki on tarttuvaa, ja sanat painuvat mieleen. Alkuun pohdin, onko bändi tekemässä musiikkiaan vakavasti, mutta lopulta julistaudun yhdeksi bändin suurimmista faneista.

Litku laulaa ja tanssaa. Yleisö on haltioissaan.

Festivaalialue on jaettu tehokkaaksi. Tapahtumapaikkoja on kaksi – päälava ja kirjallisuuslava. Sauna- ja paljuosasto on alueen takaosassa. Alueen keskiosassa sijaitsevat ravitsemuskojut, joita testaan innolla myöhemmin.

Ohjelmassa musiikki ja kirjallisuus vuorottelevat sujuvasti. Litku Klemetin soitettua viimeisen biisinsä, suuri yleisö vaatii kovaan ääneen encorea. Seuraavaksi juhlakansa siirtyy kirjalllisuuslavalle, jossa ääneen pääsee kirjailija-muusikko Tommi Liimatta. Liimatta lukee mietteitään elämästä ja säestää esitystään kitaralla.

Mies ja kitara. Kirjailija Tommi Liimatta tunnetaan myös yhtyesstä Absoluuttinen Nollapiste.

Päivä jatkuu Maustetyttöjen raikkaalla esiintymisellä. Bändin imagolle kuuluva lakooninen esiintyminen ja veikeät sanoitukset ovat nautittavaa seurattavaa. Yleisö saa vähäeleisestä esityksestä energiaa.

Vuonna 2018 esikoisteoksensa  julkaissut Aino Vähäpesola lukee kirjallisuuslavalla katkelmia tulevasta teoksestaan. Matkattuani ja seisottuani useamman tunnin, huomaan, että istumapaikkoja on liian vähän. Suuri osa juhlijoista istahtaa asfaltille, ja jotkut hakeutuvat meren lähistön kiville. Epämukavuuden tunne häiritsee keskittymistä, eikä juhlajuomasta kastuneelle asfaltille istuminen houkuttele.

Iltaa jatkaa suosittu pop-laulaja Vesta. Marjaniemen nokka täytyy nopeasti yleisöstä, joka laulaa ulkomuistista laulujen sanoja. Täytyy myöntää, että Vestan musiikki kolahtaa, sillä se on tarttuvaa, ja sanat hellivät sielua. Vestan esiintyminen jää nyt minulta osin näkemättä, sillä meinaan jäädä yleisön alle lyhyenä ihmisenä. Väistyn tässä vaiheessa takavasemmalle.

Aurinko hellii runsasta Bättre Folk -yleisöä.

Illan viimeisenä artistina kirjallisuuslavalla nähdään ihana spoken-word runoilija Elsa Tölli. Hän liihottelee lavan eteen kuin sudenkorento esittämään paremmalle väelle performanssin. Ääni väristen Tölli kiittää yleisöä ja miltei anteeksipyydellen myöntää jännittävänsä yleisölle esiintymistä, sillä tarkoituksena on lukea ääneen pöytälaatikkorunoja.

Runoilijan huoli ja pelko on turhaa, sillä kauniit lauseet, ja runsaat mietteet elävät rinta rinnan Töllin rauhallisen, loppuun asti strukturoidun performanssiesityksen kanssa.

Päätän tässä vaiheessa testata juomakojua ja saan eteeni pyytämäni alkoholittoman oluen. Vaikka katteet on kohdillaan, päätän nauttia oluesta ja mahdollisuudesta osallistua poikkeusolojen jälkeiseen elämään hyvän musiikin ja mieltä avartavan kirjallisuuden johdattamana.

Illan viimeisenä artistina esiintyy Pariisin kevät. Yleisö ei osoita väsymystä, vaikka päivä on jo pitkällä ja jalat on kipeiksi tanssittu. Tutut kappaleet, erityisesti Kesäyö saa yleisön huojumaan ja musiikin mukana laulelemaan – nauttien Hailuodon uniikista ympäristöstä, yhteisöllisyydestä ja toisista ihmisistä.

Pariisin Kevät. Arto Tuunela laulaa Marjaniemen kesäyössä.

Bussijonossa edelleni on ehtinyt pitkä jono Ouluun lähteviä, joten odottaessani lippuni kanssa, kuulen kuinka ihmiset nauttii juhlaillasta, aivan kuten ennen.

Lördag

Lähden lauantaina aikaisin matkaan. Silmät tahtovat väkisin painua, mutta yrityksistä huolimatta en saa unen päästä kiinni. Yksi syy on kuskinamme toimiva OuBusin Ari, joka kolmella kielellä toivottaa juhlakansan tervetulleeksi ja matkan päätyttyä huikkaa festivaalitoivotuksen. Iloinen, hupaileva asenne tarttuu matkaajiin, ja nostattaa väsyneen tunnelman uudelle tasolle.

Hailuodossa tuuli puhaltaa edellistä päivää voimakkaammin. Suuret vaahtopäät lyövät Marjaniemen rantaan, mutta vielä aamupäivällä on hiljaista. Edellisen illan juhlinnan jälkiä, kuten luontoon jätettyjä roskia ja  skumppapullon sirpaleita joutuu pieneksi harmiksi väistelemään.

Meren tyrskyt vilvoittavat kuumimpia juhlijoita.

Festivaalialueen portit aukeavat puoli kolmelta Näyttää siltä, että eilinen pukukoodi on vaihtunut. Tänään näen rumankauniita 80-luvun hiihtotakkeja, sandaaleita tennissukkien kanssa ja kipparilakkeja. Juhlakansa näyttää toipuneen pitkäksi venyneen illan jälkeen.

Lauantain juhlahumun aloittaa liberialaissyntyinen räppäri Jesse Markin. Hänet tunnetaan myös vuoden 2020 Tanssii tähtien kanssa  -kilpailusta. Markinin mieletön energia, esiintymistaito ja vuoropuhelu yleisön kanssa tempaa todella mukaansa. Ei mene kuin hetki, kun kova jäätävä tuuli unohtuu. Keikan viimeisten biisien aikana kaikkien kädet ovat ilmassa.

Jesse Markin hurmasi juhlayleisön täysin heti lauantain aluksi.

Ensimmäisenä kirjallisuuslavalle nousee kirjailija Laura Gustafsson, joka pitää meille luennon paremmasta elämästä ja siitä, miten voimme tulla vielä paremmiksi ihmisinä. Mieleenpainuvaa luennossa on esimerkiksi, että kanat todellakin ovat muutakin kuin pienissä häkeissä vailla liikkumisen vapautta olevia tuotantoeläimiä.

Laura Gustafssonille eläinten oikeudet ovat sydämen asia.

Oulussakin asunut Yona hurmaa yleisön välittömästi. Jo  ensimmäisen säkeistön kohdalla kaikki ovat täydellisesti musiikin ja tunnelman vallassa. Yritän pysyä mukana, sillä  musiikkimakuni on paljon tummempi kuin rakkautta ja yhteisöllisyyttä välittävän Yonan iloinen meno. Musiikki, soundi ja sanat jäävät syvälle sieluuni ja viimeisen biisin kohdalla on vaikeaa irrottaa itsensä tilanteesta.

Valloittava Yona syleilee juhlayleisön sieluja.

Päivän toinen kirjailija on Saara Turunen. Turunen lukee rauhoittavalla äänellä, musiikin säestämänä, pätkän kirjoittamastaan tekstistä, joka julkaistiin Suurteoksia -antologiassa (Tammi 2021). Turusen ja Petra Maisosen toimittamassa teoksessa 20 kirjailijaa esittelee itselleen merkittävän klassikon.

Vuorossa on riemukas Uusi Fantasia. Esitys on visuaalisesti hieno, ja Freemanin laulama hitti Liian myöhään säväyttää. Kappale on todellinen klassikko joka tarttuu heti ensimmäisillä soinnuilla. Energinen esitys!

Uusi Fantasia nostattaa kädet ilmaan.

Päivän kolmas kirjailija Johannes Ekholm lukee läppäriltään monotonisen rauhallisesti tekstiä tulevasta kirjastaan. Yleisö katselee toisiaan hieman rauhattomin mielin, kun Ekholm lukee rauhallisesti sairaan, perversioon taipuvan suhteen etenemisestä. Kun kirjailija pääsee kohtaan, jossa alistettuna oleva miesoletettu runkkaa kaverinsa kenkään, osa yleisöstä poistuu.

Luulemme jo, että esitys päättyi, mutta kirjailija pukee päällensä suojavarusteet ja ottaa käteensä rälläkän.  Musiikin pauhatessa Ekholm paloittelee rauhallisesti läppärinsä osiksi ja pistää patoutuman purkautuessa tupakaksi. Joku yleisöstä käy noukkimassa itselleen läppärin osia asfaltilta, ihmiset hurraavat – kenties siksi että kaipasimmekin hieman anarkiaa rauhalliseseen juhlapäivään.

Johannes Ekholm. Kuva Eira Huusko-Kukkonen.

Tapahtunut pyörii edelleen päässäni istahtaessani penkille. En tällä kertaa ryntää musiikkilavan etuosaan vaan päätän istua  Ruusujen elektronisen tykityksen ajan. Meno ja reipas soundi tanssittaa juhlijoita.

Kirjallisuuslavalla esiintyy vielä Ultra Bra- ja Scandinavian Music Group -yhtyeistä tuttu Terhi Kokkonen. Kokkosen esikoisteos Rajamaa (Otava 2021) voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Rauhallinen luentaa ja musiikkia yhdistelevä esitys huipentuu kaunisäänisen Kokkosen ja DJn yhteislauluun. Esitys vastaanotetaan suurin aplodein ja huudoin.

Illan ja varsinaiset festivaalit päättää pop-laulaja Chisu, joka astuu lavalle sädehtivänä ja valmiina ottamaan yleisönsä haltuun. Huomaan lavan pystyttämisen aikana, että minun on epileptikkona poistuttava eturivin läheltä, sillä Chisun esiintymiseen kuuluvat strobovalot.

Kävellessäni festivaalialueella huomaan, kuinka suuri tapahtuma onkaan – yleisö koostuu tuhansista faneista ja muutoin vain musiikista nauttivista juhlijoista. Osa väestä on jättäytynyt festivaalialueelle kannettujen paljujen lämpimän veden kantamiksi.

Chisu villitsee yleisön.

En osallistu ihmeellisen kulttuurifestivaalin söndagin juhlintaan, joten ilta ja Bättre Folk -festivaali päättyy osaltani auringon painuessa horisonttiin. Kävellessäni kohti pitkää, melkein loppumatonta bussijonoa kuulen, kuinka yleisön ääni suurenee sen laulaessa Kohtalon oma -biisin sanoja Chisun mukana.  En tiedä olemmeko tulleet paremmaksi kansaksi, mutta olemme poikkeusolojen jälkeen saaneet nauttia perinnemaisemasta, musiikista, kirjallisuudesta ja ennen kaikkea saaneet tuntea yhteenkuuluvuutta vaikeiden aikojen jälkeen. Härligt.




LISÄÄ JUTTUJA:

Parahin Jeeves