Anneli Kanto: Saalistetut
Taivas tummenee
Anneli Kanto on teroittanut huolella kynänsä Näkijä-trilogian toisessa osassa Saalistetut. Ensimmäisen osan, Haihtuneiden leppoinen dekkarityyli jätti jälkeensä toiveen, ettei väkivaltakohtauksilla trilogian toisessakaan osassa mässäillä. Luonnekuvaajana Kanto on elementissään, joten henkilöhahmoilla herkuttelua on jälleen tarjolla lukijoille.
Noora Näkijä ja hänen suojamuurinsa
Noora on takonut ylleen läpäisemättömän panssarin, joka on estänyt häntä kokemasta koskaan ystävyyttä tai rakkautta. Salaisesti hän muuntautuu elämässään sekä miehen että naisen rooliin.
Haihtuneiden ajoista lähtien Hanna Silvennoinen on ollut tykästynyt Näkijään, Nooraan. Silvennoinen pitää sinnikkäästi yhteyttä, vaikka ei saa juuri vastakaikua ystävyydenosoituksilleen. Yllättäen kumpikin hyötyy suhteesta.
Hannan tarvittua tilapäismajoitusta putkiremonttinsa vuoksi Noora saa asiakkaaltaan tarjouksen lähteä Lapin hiihtokeskukseen talvisesongin ajaksi ennustajaksi. Hanna majoittuu Nooran asuntoon, ja Noora pääsee irti puuduttavasta elämästään.
Saalistettujen miljöö ja päähenkilöt
Saalistettujen keskiössä ovat Lapin hiihtokeskuksen köyhä siivooja Marina ja tämän 16-vuotias tytär Aava. Marinan ainut ystävä on vastaanotossa työskentelevä Raisa, jonka tytär Suvi on Aavan paras ystävä.
Tytöt opiskelevat ensimmäistä vuottaan lukiossa ja haaveilevat aikuisen vapaudestaan kahden vuoden kuluttua, äitiparkojen määräysvallan ulottumattomissa.
Marina on tiukkapipoinen uskovainen nainen, jonka elämäntehtävänä on suojella tytärtään houkutuksilta ja synneiltä. Hiihtokeskuksessa työskentelee myös lukuisia muita työntekijöitä, joita Näkijä tarkastelee kriittisellä silmällä, ulkopuolisena. Keitä he oikeasti ovatkaan?
Marinan hämmennys ja maailman pahuus
Tapahtumat saavat vauhtia, kun Marina saa käsin kirjoitetun viestin, jossa hänen tyttärensä uhataan tappaa. Pian hänen ja Aavan elämästä muotoutuu painajainen hirveiden tapahtumien seuratessa toinen toistaan.
Marina ei voi ymmärtää, kuka kaikkien pahojen tekojen takana on. Lopulta epätoivoinen siivooja joutuu turvautumaan Nooran laatimiin ennustuksiin, vaikka Raamattu ei sitä sallisikaan.
Dekkarissa on pääjuonesta irrallisia, julmuutta pursuavina katkelmia. Intensiivisten kohtauksien päärooleissa on huumeriippuvainen pariskunta Zaida ja Fedi. He eivät kaihda mitään keinoja saadakseen päänsä sekaisin päihdyttävistä aineista. Lopputulema on karmivaa luettavaa.
Mieleen tulee, että kirjailija on poiminut vaikutteita iltapäivälehtien kirkuvista rikosraporteista heikkohermoisia säälimättä. Vasta lopussa paljastuu Zaidan ja Fedin merkitys juonen kannalta, sillä heidän huumeisen elämänsä polut eivät risteilleet hiihtokeskuksessa.
Kohti trilogian viimeistä osaa
Dekkarin vahvat ihmiskuvaukset ja yllättävät tapahtumat pitävät jännitettä sopivasti yllä. Loppuratkaisujen ollessa käsillä huokailin kärsimättömänä. Olinko löytänyt ratkaisun avaimen vai olinko täysin harhaanjohdettu ja Lapin lumoissa?
Tälläkin kertaa Nooran sielunelämässä tapahtuu jotain, jonka perusteella voin yhä malttamattomasti odottaa trilogian viimeisen osan käänteitä.
Millaisiin seikkailuihin Anneli Kanto kuljettaa minut seuraavaksi?
LISÄÄ JUTTUJA:
