Anna Kontula: Pikkuporvarit

Pohdintaa aikamme hengestä

Kukapa ei haluaisi elää mukavaa elämää. Mutta jos se tarkoittaa elämästä kieltäytymistä sen säilyttämiseksi: Kiitos ei! 

Kansanedustaja, sosiologi Anna Kontula on kirjoittanut kirjan Pikkuporvarit, jossa hän pätevästi perustelee pikkuporvarillisuuden vaarallisuuden paitsi itselleen myös kanssaihmisille. Kontula lupaa kirjan kertovan keskiluokkaisuuden herättämästä demonista, ja tekee sen nasevasti. Pamfletti on riemukas ja viiltävän tarkka analyysi ilmiöstä.

Pikkuporvarillinen suuruus mitataan hierarkioissa, statuksissa ja kunniamerkeissä, ei ihmisten mahdollisuudessa suoraselkäisyyteen, oivallukseen ja toistensa kunnioittamiseen.”

Pikkuporvarillisuuteen sairastuneita on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja ammattiryhmissä. He ovat valitettavasti vakuuttuneita, että heidän norminsa on kaikille ainoa oikea tapa elää. Kontulan mukaan pikkuporvarillisuus on elämänasenne, jossa järjestys ja kontrolli tulee ennen muita.

”Mitä ihmisetkin siitä sanovat?”

Kun itse aikoinani liikuin punkkarilaumani kanssa juppien nousukaudella kaukaisella 1980-luvulla, kerran eräs nuori mies avautui junassa: ”Minäkin haluaisin olla kuin te, mutta en uskalla! Naamiaisiin olen aina pukeutunut punkkariksi!” Häntä ilmeisesti vaivasi pikkuporvarillisuuden surullinen tauti jo nuorena.

Kontula kirjoittaakin, että pikkuporvarillisuudelle pyllistely on punkin oleellinen pohjavire. Pikkuporvarillisuus edustaa kaikkea, jota anarkistisessa maailmassa ei tarvita: ulkokultaisuutta, sovinnaisuutta, ahdasmielisyyttä, tylsyyttä, laskelmointia ja kauhistelua. Pikkuporvari on se, joka päivittelee ensimmäisenä: mitä ihmisetkin siitä sanovat.

Ennen kaikkea on pikkuporvari puhdas materialisti, joka arvostaa korkealle kaiken mitä rahalla saa.”

Kontula huomauttaa, että pikkuporvarillisuus uhkaa jo muidenkin kuin lajitoverien elämää: ilmastonmuutos ja lajikato ovat seurausta tuhlailevasta ja kuluttamista juhlivasta kulttuurista. Pikkuporvaria alati kalvava epävarmuus ei kuitenkaan vähene varallisuuden kasvaessa. Turva, mukavuus ja status eivät tulekaan rahan mukana, koska elämä on täynnä väistämättömiä häiriötekijöitä, Kontula kirjoittaa.

Pikkuporvarin elämä on mallillaan, kun se näyttää siltä.”

Kontula todistaa, että pikkuporvarin aika kuluu ylhäisempiä eli oikeita porvareita jäljitellessä ja alhaisemmista eli työväenluokasta erottautuessa. Hän jää aina epäröimään välimaastoon kykenemättä kehittää mitään omaa, valitsemaan omaa tietään.

”Varovaisesti keskeltä on mahdotonta luoda uutta ja omaperäistä, sillä luovuus edellyttää uskallusta hypätä tuntemattomaan”, Kontula toteaa. Elämä muuttuu vähitellen kulissiksi vain siksi, että toisenlaiset valinnat nähdään häviämisenä. ”Tämä on pikkuporvarin häkki, ehkä vuorattu sametilla ja hyvälaatuisilla keinonahkapehmusteilla, mutta häkki yhtä kaikki.” 

Pikkuporvaria vapaus pelottaa

Kontula perustelee vastaansanomattomasti miksi pikkuporvarillisuus ei voi olla elämäntapa muiden joukossa, vaan ”ilmiö, jonka tulisi huolettaa jokaista valveutunutta kansalaista ja jota meidän kaikkien tulisi valppaasti varoa”. Kontula vastakkainasettelee ja kärjistää sanomaansa tarkkanäköisissä yksityiskohdissa.

Kirjan viite- ja lähdeluettelot ovat muhkeita ja avaavat aihetta lisää. Kontula siteeraa pikkuporvarillisuutta kautta aikain kritisoineiden kirjailijoiden tekstejä, esimerkiksi Herman Hessen Arosutta ja Henrik Ibsenin Nukkekotia.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Kontula viittaa osuvasti myös muun muassa Pierre Bourdieun teoriaan symbolisesta vallasta ja kulttuurisesta pääomasta sekä Hannah Arendtin ajatuksiin totalitarismin synnystä, vetäen yhtymälinjoja pikkuporvarillisuudesta jopa fasismiin. Ja miksipä ei. Pikkuporvari kun hyväksyy helposti auktoriteetit ja hierarkian, sillä vapaus pelottaa. Hän on kyseenalainen tolkun ihminen.

Kerran osuin tilaan ja hetkeen, jossa Anna Kontula teki debyyttinsä stand up -koomikkona. Silloin hän kertoi herkullisen tarinan absurdista eduskunnasta. Pikkuporvarien lukeminen on kuin pitkää hihitystä ja ajoittaista hohotusta aiheuttava röyhkeän roustaava stand up -keikka.

Pamfletti on väripommi pikkuporvarin tarkoin varjellulle vaalealle keinonahkasohvalle: Herätkää elämään ja jättäkää muut rauhaan!

Musiikkisuosituksia:

Appendix: Ei raha oo mun valuuttaa 

Kaaos: Pysähdy maailma

Mellakka: Kiitollinen kansalainen 

Pelle Miljoona Oy: Juokse villi lapsi

Pyhäkoulu: Harha 

Pikkuporvarit
Anna Kontula

Into
194 sivua


LISÄÄ JUTTUJA:

Tom of Finland Norma – Sofi Oksanen masennuskomedia