Koiranne alkaa kohta kukkia
Virossa suureen suosioon noussut Andrus Kivirähkin lastenkirja Kaka ja Kevad on vastikään julkaistu suomeksi nimellä Koiranne alkaa kohta kukkia. Kirjan on suomentanut erityisesti murreteoksistaan tunnettu Heli Laaksonen, tällä kertaa lopputulos on kuitenkin yleiskielinen. Teoksen kuvituksesta on vastannut Joel Melasniemi.
Kivirähkin teos on kotimaassaan eräs suosituimmista lastenkirjoista. Teoksen merkittävyydestä kertonee sekin, että Eesti kultuurkapital on tukenut teoksen suomentamista. Kirjan tarinat ovat hyväntuulisia ja kertovat pilke silmäkulmassa luonnollisista ja vähän yliluonnollisistakin ilmiöistä. Tyyliltään tarinat muistuttavat saksalaisen Janoschin kirjoittamia satuja ja sopivat samaan tapaan ääneen luettavaksi. Tarinat on jaettu vuodenaikoihin, joten kirjasta on helppo löytää sopiva satu sopivaan tilanteeseen. Kevään tarinat käsittelevät luonnon ja eläinten heräämistä, esimerkiksi Kakka ja kevät sekä Susi ja sinivuokot, mutta löytyypä äitienpäiväksikin oma tarinansa, Itse tehty pihvi. Kesän tarinoissa on kaikkein eniten hetkeen mihin hyvänsä sopivia tarinoita, esimerkiksi Pete – sittisontiainen ja Lusikka merirosvona, kun taas syksyn tarinat painottuvat koulun tapahtumiin, kuten tarinoissa Eläinpäivä ja Liidunsyöjä. Talveen on puolestaan melko itsestään selvästi sijoitettu joulun odotukseen liittyviä tarinoita, kuten Tonttu ja Marsu sekä Kissa joulupukkina.
Talven tarinoista löytyy kuitenkin myös itsenäisyyspäivää käsittelevä Tasavallan presidentti kinnas, jossa Laaksonen on päästänyt käännöstyössä lounaisuutensakin kukkimaan antaessaan kaloille lounaismurteisen puheenparren. Kieltämättä hymyilyttää, kun kalat lausuvat niin kovin suoraan “Ei meil tääl järves mittän telkkarei ol”. Käännöstyö on muutenkin vaatinut hieman paikallistamista, sillä Viron ja Suomen itsenäisyyspäivät eivät kohtaa kalenterissa, mutta tarina toimii mainiosti joka tapauksessa. Muutenkin Laaksosen hurmaava tapa käyttää kieltä on teksteissä läsnä, vaikka tyyli onkin pääpiirteissään yleiskielinen. Tarinoissa kuvaillaan paljon erilaisia tunteita mielikuvituksellisin keinoin ja vaikkei varsinaisia opetuksia olekaan, tulee silti selväksi se, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja ne saa ilmaista. Sen tärkeämpää oppituntia ei varmasti voi edes olla.
Tarinat ovat niin humoristisia, että niitä lukee aikuinenkin mielellään. Ja mikäpä olisi sen parempi tapa opastaa lasta kirjojen pariin kuin lukea satuja ääneen. Kun aikuisellakin on lukiessa hauskaa, tarttuu lapsellekin ajatus siitä, että lukeminen on hyvää ajanvietettä. Kivirähkin humoristisia tarinoita tukee loistavasti Melasniemen veikeä kuvitus. Jokaiselle tarinalle on yksi oma kuva, jossa tiivistyy tarinan kannalta olennaisin tunnelma. Kuvat ovat niin ilmeikkäitä, että niiden mustavalkoisuus ei tunnu ollenkaan huonolta ratkaisulta.
Kirjaa voi varauksetta suositella kepeää luettavaa kaipaaville aikuisille, sillä itselläni ainakin karehti hymy huulilla koko kirjan läpi. Erityisen paikallaan se on kuitenkin aikuisten ja lasten yhteisiin lukuhetkiin tai vähän vanhempien lasten omaksi lukemiseksi.
LISÄÄ JUTTUJA:
