Amanda Gorman: Kukkula jolle kiipeämme

Uskoa parempaan huomiseen

Amanda Gorman on yhdysvaltalainen spoken word -runoilija. Hän tuli tunnetuksi lukemalla Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisissa runonsa The Hill We Climb. Tammi julkaisi runon Aura Nurmen suomennoksena Kukkula jolle kiipeämme.

Gorman oli maan nuorin esiintyjä presidentin virkaanastujaisissa. Vasta 22-vuotias runoilija käsittelee esityksessään feminismiä, sortoa ja afroamerikkalaisten kokemaa orjuutta sekä toiseuden kokemusta.

Kantaa ottavaa runoutta

Spoken word on kirjallisuuden muoto, joka hyödyntää muun muassa taiteellisuutta, teatraalisuutta ja musiikkia. Spoken word -runotyylin historia on lähtöisin afroamerikkalaisesta kulttuurista. 1920‒1930-luvuilla New Yorkin afroamerikkalalaisesta kulttuurista nousi Harlemin renessanssiksi kutsuttu kulttuuri-ilmiö, joka nosti spoken wordin suosioon. 

Esimerkkinä tästä on muun muassa jazz-musiikin suosio sekä kantaa ottava runous. Kansalaisaktivisti Langston Hughes oli Harlem renessanssin johtohahmoja ja otti poliittisesti kantaa runoudellaan ja esseillään. Musiikkiin kiedottu runous antoi vapauden ottaa kantaa erityisesti rotuerotteluun. 

Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava, yhteiskunnallista tekopyhyyttä ja yhdenvertaisuutta korostava runous oli tärkeässä asemassa myös 1950- ja 1960-lukujen beat-sukupolven kirjallisuudessa ja runoudessa. Sukupolvi tavoitteli sovinnaisuuden torjumista ja korosti runouden ja kirjallisuuden vapautta. Tyyliltään vapaamuotoinen mutta voimakkaasti yleisöön vaikuttava spoken word -runous oli helposti lähestyttävää.

Sanallista anarkiaa

Kukkula jolle kiipeämme on lyhyt mutta ytimekäs runo, josta välittyy runoilijan palava intohimo puolustaa sanoilla tasa-arvoista ja yhdenvertaista yhteiskuntaa.

Runon teemoja ovat rotukysymykset, yhteiskunnan kahtiajakautuneisuus ja toivo paremmasta. Runosta huokuu väsymys poliittisesta ja tieteellisestä jakautuneisuudesta, joka syntyi presidentti Donald Trumpin valtakaudella. Siltikin on toivoa kuilun umpeutumisesta.

Me panemme uskomme tähän totuuteen
Sillä kun me katsomme tulevaan,
katsoo historia meihin”

Runossa kerrotaan afroamerikkalaisten historiaa orjuudesta poliisiväkivallan tuhoisaan voimaan. Gormanin runo Kukkula jolle kiipeämme osoittaa virkaan astuvalle presidentti Joe Bidenille, että Amerikka ei ole rikki. Amerikka on kesken.

Gorman korostaa, että rotu tai ihonväri ei ole yhteiskunnassa ihmisiä kasteihin jakava asia. Asenne, piittaamattomuus ja poliittinen välinpitämättömyys jakaa kansan kahtia eikä kansalla ole kykyä nähdä yhteisiä tavoitteita.

Gormanin runossa kansakunnalla on yhteinen tavoite. Mahdollisuuksiin on tartuttava ja ennen kaikkea on oltava rohkeutta ja voimaa siirtää erimielisyydet sivuun ja kasvaa vahvaksi ja tasa-arvoiseksi valtioksi. 

Ääneen lausutun runon mahti

Runo on muodoltaan yhtenäinen ja mukailee spoken word -runouden tyylipiirteitä. Puhutussa runoudessa sanat ovat painokkaita ja lauseet ilmavia. Kerronta muistuttaa tarkasti harkittua monologia. Runon vahvuus on sanoissa sekä loppuun asti pohdituissa lauserakenteissa. 

Tarkkaan asetetut sanat ja niiden muodot ja mielleyhtymät ovat voimakkaita ja kantaa ottavia.

Runon spoken word -tyylipiirteet korostuvat, kun lukija katsoo Gormanin tammikuista esiintymistä. Runo on lausuttuna noin viiden minuutin pituinen. Se sisältää alkuperäiskielellä 723 sanaa, mutta runoilijan eleet, sanojen painotukset ja katsekontakti nostavat runon uudelle tasolle. 

Runo on lyhyt, ja painetussa versiossa Oprah Winfreyn kaunis, runoilijaa ylistävä esipuhe on runon pituuteen verrattuna pitkä. Runo on siitä huolimatta voimakas. Runo on vuoden 2020 kauneimpia ja vaikuttavimpia.

Kun päivä koittaa, astumme pois
hämärästä,
liekehtivinä ja peloitta”

Kukkula jolle kiipeämme
Amanda Gorman

Tammi
32 sivua
Suomentanut Aura Nurmi


LISÄÄ JUTTUJA:

Megg, Mögg ja Pöllö Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan