Kesäkuussa julkaistu Vääriin käsiin on Anna Janssonin kirjoittaman kirjasarjan 15. osa. Kirjojen tapahtumat keskittyvät pääasiassa murhiin ja väkivaltarikoksiin, joita ratkoo örebrolainen naispoliisi Maria Wern.
Murhien näyttämön virkaa toimittaa tällä kertaa Gotlanti. Maria Wern päätyy tutkimaan iäkkään koulukuvaajan murhaa. Kuolleen kuvaajan vierestä löydetään hänen tuhottu kuvausarkistonsa. Tutkimuksien edelleen junnatessa paikallaan, koulukiusattu lukiolaispoika katoaa Gotlannin lautalta. Lopulta pitkälliset etsinnät keskeytyvät tuloksettomina, mutta pojan sisko ei anna periksi, vaan päättää selvittää veljensä kohtalon. Pienen ajan kuluessa vielä useita vanhuksia pahoinpidellään raa`asti. Yksi vanhuksista muistaa tapahtumista sen, että häntä kuvattiin samalla. Keskellä tätä kaikkea Wern saa sähköpostiinsa hyytävän viestin: joku on salaa kuvannut häntä vähäpukeisena hänen omassa makuuhuoneessaan.
Kirjan alkumetrit vaikuttavat hyviltä sekä kiinnostavilta, ja ne innostavat jatkamaan eteenpäin. Kuitenkin jo lyhyen lukemisen jälkeen, tulee vaikutelma, että kirja on tehty kovalla kiireellä. Tarinaan on lätkäisty epäloogisesti liikaa tapahtumia. Käänteitä on turhan paljon, jopa Janssonille. Juoni hyppelee sinne tänne ja kompastelee itseensä, tarttumapintaa on vaikea saada. Henkilöhahmot tuntuvat epätodellisilta ja ontuvista kuvailuista on hankala saada itselleen mielikuvia. Murhaaja paljastetaan käytännössä alkumetreillä, eikä se tässä tapauksessa toimi ollenkaan, ja kirjan loppuratkaisu liian ilmeinen ja kliseinen. Janssonilla on tyypillisesti hyytävän hyvä ote lukijaansa, mutta nyt se loistaa poissaolollaan. Janssonin julkaisutahti on viime aikoina ollut hyvin nopea, ja nyt se näyttää vaikuttaneen myös laatuun.
Jotain hyvää mainitakseni, Vääriin käsiin on tietyiltä osin hyvä kirja herättelemään ajatuksia koulukiusaamisen elinikäisistä arvista. Jään toiveikkaana odottamaan seuraavaa kirjaa, josko Janssonille tyypillinen taso olisi taas luettavissa.