Varpu on tavallinen suomalainen nainen, hänellä on mies ja pari lasta. On omakotitalo ja opettajan virka. Elämä lipuu eteenpäin tuttujen rutiinien mukaan.
Kunnes yhtenä päivänä Varpulle selviää, että miehellä on toinen nainen – selviää, että on ollut jo pitkään. Hän alkaa vakoilla naista ja lopulta ylittää rajan, joka romahduttaa kaiken.
Hän ei menetä vain miestään vaan myös virkansa, kotinsa ja ystävänsä. Siskon avustuksella alkaa uusi elämä Helsingissä kaukana vanhasta. Tai no, tänä päivänä Instagram antaa mahdollisuuden vakoilla toisten elämää kaukaa.
Tuuli Salmisen romaani kuvaa keski-ikäisen naisen kriisiä ja siitä selviytymistä. Kuinka voi pudota pohjalle ja lopulta löytää itsensä. Romaani pohtii miten päästä eteenpäin kun kaikki entisestä elämästä on menetetty ja identiteetti pitää rakentaa uudelleen keski-ikäisenä.
Varpun elämää leimaa häpeä. Häpeä ulkonäöstä. Häpeä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Häpeä valinnoista. Tämä häpeä kietoutuu kysymykseen, onko elänyt omaa elämäänsä vai onko aina elänyt sen mukaan mitä muut ajattelevat ja olettavat meidän tekevän.
Kirjassa kuljetaan kahdella aikatasolla. Varpun elämää kuvataan Helsingissä ja välillä palataan pikkukylän tapahtumiin, kun kaikki oli vielä hyvin. Lukijalle Varpun elämän mullistaneet tapahtumat avautuvat pikkuhiljaa tarinan edetessä. Jo varhaisessa vaiheessa voi aavistaa, että tapahtumat tulevat vielä eskaloitumaan ja pahoin.
Salmisen tapa kertoa ja kuljettaa tarinaa eteenpäin on kepeä ja täynnä huumoria. Varpun uusi elämä kaupungissa on lähes absurdia, ja hän joutuu mitä kummallisimpiin tilanteisiin yrittäessään olla huomaamaton. Salminen kuvaa tapahtumia hauskasti ja mukaansatempaavasti. Varpun kommelluksille voi nauraa – samalla tuntea myös myötähäpeää.
Tarinassa on kuitenkin myös vakavampi puoli ja huoli siitä, osaako Varpu rakentaa uuden, itsensä näköisen elämän. Varpun tarinan myötä Salminen muistuttaa, että paras hetki elää omaa elämää on nyt.