Yari – Taikurin apulainen
Aikamatka duurissa
Muusikko Jari Knuutilan eli Yarin Taikurin apulainen -omaelämäkerta on järkälemäisyydestä huolimatta mukavan kevyttä, soljuvaa ja pääosin duurissa kulkevaa kerrontaa läpi vuosikymmenten.
Monelle Yari on ehkä jäänyt hieman vieraaksi ja tuntemattomaksi tekijäksi taiteen kentällä, vaikka hänen lukuisia sävellyksiään on kuultu radiossa ja elokuvissa. Etenkin Knuutilan yhteistyö ohjaaja Claes Ohlssonin kanssa on ollut tiivistä. Yhteinen jaettu luottamus rakentui usean vuosikymmenen aikana.
Kirjan kappaleet ovat tiiviitä ja lyhyitä. Tämä, hieman biisimäinen rakenne toimii oivallisesti ja niittää turhat rönsyilyt pois tekstistä. Kirjan lukuisat valokuvat ja kuvat tuovat ilmavuutta teokseen.
Tarinoita lavan takaa ja edestä
Yari on tuttu Se-yhtyeestä ja hän on tehnyt viime vuosina myös soolokeikkoja. Kirja on täynnä mielenkiintoisia anekdootteja ja pikkutarkkoja kuvauksia kappaleiden ja levyjen synnystä. Nämä osat voivat olla etenkin soittajille ja muille alaa harrastajille inspiroivia ja ovia avaavia oppimiskokemuksia.
Toisaalta ne voivat tuntua hieman raskailta, jos kirjaa lukee kulttuurihistorian näkökulmasta. Suomen ja Euroopan lähi- ja mikrohistoria aukeaa kivasti lukijalle kirjan edetessä kronologisesti. En olisi muistanut esimerkiksi, että 1960-luvulla länsinaapurissa oli vielä vasemmanpuoleinen liikenne.
Yari on myös luonut suoratoistopalveluun Taikurin apulainen -nimisen soittolistan, josta löytyy kaikki kirjassa mainitut kappaleet. Itse löysin kirjan kautta Se-yhtyeen viimeisen täysipitkän Lasi kirkasta vettä -albumin (1984), jonka a-puolen päättää erityisen kaunis Punainen hame -kappale. Jari muistelee myös hauskasti, kuinka biisin komea kitarasoolo saatiin narulle Jimi Suménin tarttuessa lopulta kuusikieliseensä.
Isoimpienkin hittien takaa löytyy koskettavia tunnelmakuvia, joita Knuutila osaa maalata sopivan pehmeillä vedoilla lukijoiden mieliin. Esimerkiksi miten Pohjalla-kokoelman (1978) Ei asfaltti liiku -biisin sanoitusaihio muodostui Pihtiputaalla keskellä yötä tähtiä tuijotellessa liftauksien välillä.
Musiikilla maailmalle
Knuutila ei päässyt harmikseen nuoruudessaan interreilaamaan ympäri Eurooppaa, mutta onnekseen näki paljonkin itäistä Eurooppaa ja Neuvostoliittoakin. 1980-luvun erilaiset, lähinnä Neuvostoliiton rahoittamat, laulukilpailut ja rauhanliikkeen tapahtumat veivät Yarin ja etenkin hänen Seitsemäs Maailma -kokoonpanon tutustumaan vieraisiin kulttuureihin ja ihmisiin.
Musiikki ja sävellykset toimivat tuolloin raiteina ja kulkureitteinä uusiin maisemiin ja kohtaamisiin. Musiikki on maailmalla yhteinen kieli ja samalla salpojen avaaja.
Näistä muistelmista jäi erityisesti mieleen, kuinka merkityksellisiä osaavat ja inspiroivat opettajat voivat olla nuoren kehitykselle ja oman polun löytymiselle. Kemin lukion avarakatseisten opettajien vaikutus nuoren Jarin kirjoittamiseen ja lukemiseen on ollut iso. Nämä opit ja innostus ovat edelleen kuultavissa ja luettavissa Yarin teksteissä, kuten tässä elämäkerrassakin.
Toisaalta Knuutila korostaa moneen otteeseen lukuisten anonyymien ja satunannaisten baari- ja kahvilakohtaamisten merkitystä sanoitusten ja sävellysten synnyssä. Etenkin Jyväskylän yläkaupungin kulttuurielämä on ollut tärkeä Knuutilalle ja koko hänen pitkälle uralleen.
LISÄÄ JUTTUJA:
