Antonio Iturbe: Auschwitzin kirjastonhoitaja
Juutalaisvainojen uskomaton selviytymistarina
Antonio Iturbe on espanjalainen kirjailija, toimittaja ja professori. Auschwitzin kirjastonhoitaja on hänen esikoisromaaninsa, joka kertoo tositarinan siitä, millaista elämä oli yhdessä pahimmista keskitysleireistä, joka perustettiin yhden rodun tuhoamista varten.
Painetun sanan mahti
Dita Kraus (o.s. Adlerova) on tsekinjuutalainen tyttö, joka kohtaa miljoonien muiden juutalaisten kohtalon toisen maailmansodan alkaessa. Hän joutuu kokemaan ihmisyyden moraalin rikkoutumisen ja kaiken järjellisen menettämisen Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä.
Dita Kraus tuodaan perheensä kanssa keskitysleirin karanteeniosastoon BIIb, Auschwitz-Birkenaun perheleiriin, jossa sijaitsee harvinaislaatuinen osasto 31. Osasto on melkein kuten kaikki muutkin – sinne sijoitetut juutalaiset kärsivät aliravitsemuksesta, ja vain kuolema päästää sielun vapaaksi. Ainoa ero muihin osastoihin on, että sinne sijoitetut juutalaislapset saavat käydä koulua eikä heitä eroteta vanhemmistaan.
Ditan rakkaus kirjoihin ja sanoihin tekevät koulun opettajaan vaikutuksen, ja hänet valitaan vaalimaan jäljelle jääneitä kirjoja. Kirjojen tai muiden omaisuuden hallussapito johti keskitysleirillä kuolemanrangaistukseen.
Ensimmäisinä päivinä Dita ei ymmärtänyt, miksi heikoimmatkin oppilaat olivat yhtäkkiä kiinnostuneita kirjoista, mutta vähitellen hän pani merkille, että vaikka kirjat liittyvät koulutyön ikävimpiin puoliin, kuten kokeisiin ja pänttäämiseen, ne ovat myös muistutus elämästä ilman piikkilanka-aitoja ja pelkoa.”
Vangeilla on loppumaton toivo kapinasta ja piinan loppumisesta, vaikka osastoa uhkaa joukkolikvidoiminen. Kapinaa johtamaan valittu Fredy Hirsch tekee kuitenkin itsemurhan. Ditaa Fredyn kohtalo vaivaa, mutta hän ei kykene sekä varjelemaan kirjastoa että tutkimaan Hirshin kohtaloa. Iturbe kertoo vasta kirjansa lopussa, mitä Hirschille ja monille muille kirjassa olleille henkilöille tapahtui Neuvostoliiton vapautettua Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin.
Uskomaton tarina rohkeudesta
Auschwitzin kirjastonhoitaja on eeppinen tarina rohkeudesta, uskalluksesta, intohimosta ja palavasta tahdosta palauttaa maanpäälliseen helvettiin pieni rahtunen toivoa ja todellisuutta. Iturben ja Dita Krausin teiden kohtaaminen sattumalta, kuten kirjailija itse kuvailee, avaa lukijalle uskomattoman tarinan siitä, millaista elämä oli natsivallan pahimmassa keskitysleirissä.
Keskitysleiriin vietyjen juutalaisten kohtalot olivat samanlaiset, huolimatta mistä he tulivat. Iturbe kuitenkin esittelee teoksen henkilöt kuvaten heidän henkilökohtaisia ongelmiaan, toiveitaan ja haaveitaan.
Iturbe on luonut kokonaisuuksia, jotka risteävät ja limittyvät toistensa kanssa. Juoni on paikoin raskas, ja henkilökuvauksia on runsaasti. Yllättävän paljon pohdintaa saa myös Ditan mietteet Fredyn itsemurhasta ja sen motiiveista.
Kirjailijan sensitiivisyys on aistittavissa huolimatta siitä, että haastatteluiden myötä kerrotut natsien harjoittaman silmittömän väkivallan eri muodot on kirjoitettu, kuten hänelle on ne kerrottu haastatteluissa. Haastatteluista nousee esiin myös juutalaisvainoista selviytyneen taistelijan, Dita Krausin ajatus ihmisyydestä:
Viestini on tämä: älkää opettako lapsianne vihaamaan muita ihmisiä vaan hyväksymään heidät.”
LISÄÄ JUTTUJA:
