Suomessa kummittelee
Yliluonnolliset kokemukset, totta vai tarua?
Selittämättömiä aavistuksia tulevasta, kuolemanrajakokemuksia tai kummitteluita on pidetty kautta aikojen hullujen höpinöinä, mysteereinä tai pelottavina tapahtumina. Onko tarinat pelkkää huuhaata vai todellista totta?
Kysymykseen ei ole olemassa useiden tutkimusten tai tuhansien ja taas tuhansien kokemusten jälkeenkään täysin yksiselitteistä vastausta.
Yliluonnollisina koetut tapahtumat liittyvät useimmiten kuolemaan. Ystävän, sukulaisen, työkaverin tai jopa tuntemattomien ihmisten poismeno on saatettu kokea enteinä tai aavistuksina. Joskus kokija on saattanut nähdä ennalta oman kuolemansa ja varoittanut muita lähestyvästä tragediasta.
Yhtenä yleisimmistä kummitustarinalajeista mainitaan vainajien vierailut. Kuollut henkilö on saatettu jopa nähdä. Useimmiten on kuitenkin kyse jonkinlaisesta aistimuksesta tai tuntemuksesta, jossa vainajan läsnäolo tuntuu todelliselta. On saattanut käydä kylmäävä ilmavirta tai esineet ovat siirtyneet paikasta toiseen, vaikka ketään ei ole näkynyt konkreettisesti. On saatettu kuulla jopa puhetta – jonkinlainen vainajan tuoma viesti, että kaikki on nyt hyvin.
Pinnallisia tarinoita
Kirjan tarinoiden perusajatus on niiden aikajänteestä riippumatta melko samanlainen. Ne tunnetaan ja koetaan pääpiirteittäin samalla tavalla. Tyypillinen tarina voisi olla vaikkapa sivun 130 kertomus: ”Kertoja näki eräänä iltana peilistä, miten hänen takanaan jokin outo tumma hahmo vilahti ja hävisi. Seuraavana aamuna hän kuuli, että hänen kumminsa oli kuollut juuri tuon tapahtuman hetkellä.”
Kirjan kokemukset ovat lyhyitä tarinoita ilman sen suurempaa taustoitusta. Tarinoiden pituudet vaihtelevat muutamasta rivistä sivun mittaisiin. Suomessa kummittelee onkin kokoelma yliluonnollisia kertomuksia. Tarinat eivät sukella pinnan alle, vaan ovat enemmän viihteellisestä näkökulmasta kerrottuja. Tarinat ovat toisiinsa verratessa melko samanlaisia, joten kirjan lukeminen kerralla kannesta kanteen ei ole välttämättä kovinkaan antoisa kokemus. Teos päässee parhaiten oikeuksiinsa pienissä paloissa luettuna.
Filosofi, kolumnisti ja kirjailija Eero Ojanen on koonnut yli 2 000 suomalaisen kertomukset samojen kansien väliin. Tarinoita on koottu aina 1970-luvulta 2000-luvun tälle puolen. Osa niistä on vieläkin vanhempia, mutta niiden tarkkoja kertomisajankohtia ei tiedetä. Suurin osa aineistosta on peräisin Leea Virtasen 1970-luvulla useiden lehtien kanssa tehdystä tutkimuksesta. Aineistoa on kerätty lisäksi erilaisista tutkimusmateriaaleista.
Suomessa kummittelee on Ojasen toinen teos aiheesta. Tämän teoksen tapaan Minerva kustannus julkaisi vuonna 2016 Ojasen kirjoittaman Suuren suomalaisen kummituskirjan. Teokset ovatkin hyvin samansuuntaisia ja ompa jokunen tarinakin kerrottu molemmissa.
LISÄÄ JUTTUJA:
