Tähtitiedettä kiireisille
Maailmankaikkeuden pikakurssi
Jo Albert Einstein opetti meille sen, että kaikki on suhteellista. Näin on asianlaita myös tämän teoksen, Tähtitiedettä kiireisille kohdalla; ohkaisessa kirjassa on reilusti alle kaksisataa sivua mutta se sisältää koko huikean universumimme tarinan ja sen lainalaisuudet ja perusperiaatteet.
Kirjan kirjoittaja Neil deGrasse Tyson on yksi astrofysiikan tämän päivän supertähdistä eikä suotta, onhan hän paitsi New Yorkin Luonnonhistoriallisen museon planetaarion johtaja, myös tunnettu astrofysiikan sekä tieteen yleistajuistaja. Hän kirjoittanut huikean määrän tähtitiedettä käsitteleviä kirjoja, ja on vieraillut useissa televisio-ohjelmissa asiantuntijana sekä juontanut Carl Saganin Cosmos-televisiosarjan toisen tuotantokauden jaksot, jotka ovat muuten nähtävillä ainakin Netflix-suoratoistopalvelussa. deGrasse Tyson osaa kirjoittaa vaikeatajuisistakin asioista selkeästi ja ymmärrettävästi, unohtamatta huumoria ja inhimillistä näkökulmaa.
Kirjaan on esipuheen kirjoittanut Suomen oma tähtitieteen supertähtemme, kolmisen vuotta sitten eläkkeelle tehtävistään siirtynyt avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja. Kirja lähtee liikkeelle loogisesti maailmankaikkeuden synnystä. Seuraavissa luvuissa käydään läpi hengästyttävä määrä tähtitieteen eri aihepiirejä: pimeä aine, kosminen taustasäteily, kosmoksen jaksollinen järjestelmä sekä eksoplaneetat ja monia muita. Samalla tutuiksi tulevat useat kvanttifysiikan ja astrofysiikan ilmiöt ja lainalaisuudet. Esimerkiksi miksi pallon muoto on suotuisa ja yleinen niin luonnossa kuin avaruudessakin, Doppler-ilmiö, maailmankaikkeuden laajentuminen ja sen nopeuden kasvaminen ja gravitaatioaallot.
Kirjan merkittävin luku on mielestäni sen viimeinen, Ajatuksia kosmisesta näkökulmasta. Siinä deGrasse pohtii astronomian laajempaa merkitystä eli sitä, miksi siihen kannattaa panostaa resursseja eli käytännössä aikaa ja rahaa, kun maailmassa on monia suuria ongelmia, joiden hoitamiseen nämäkin resurssit olisi varmasti järkevää kohdentaa. Tämä luku antaa lukijalleen varmasti pohdittavaa ja avaa näkökulmia ehkä yleisemminkin sellaisten tieteenalojen merkityksellisyydelle, jotka eivät suoraan tuota rahaa tai muuta aineellista hyötyä.
Kirjaa voi suositella kaikille, joita tähtitiede vähänkin kiehtoo. Vaikka kirja on pituudeltaan lyhyt, se sisältää kuitenkin niin sanotusti painavaa asiaa, ja kirjaa ei välttämättä jaksa lukea loppuun aivan yhdessä illassa. Mutta mukaansatempaava Tähtitiedettä kiireisille -kirja kyllä on, ja sen parissa viihtyy varmasti, vaikka astrofysiikka ei olisikaan se suurin kiinnostuksen aihe ennen kirjan lukemista. Teoksen luettuasi asia voi olla toisin, ja eron entiseen huomaat kun nostat katseesi tähtitaivaalle ja tähyät Linnunrataamme.
LISÄÄ JUTTUJA:
