Juuso-karhu lienee tunnetuin suomalainen metsänkuningas Ähtärin Pandakarhujen Lumin ja Pyryn ohella. Juuso asuu isäntänsä Sulo Karjalaisen, 77 kanssa Kuusamon suurpetokeskuksessa. Keskuksen väki on pelastanut petoja, jotka ovat jääneet luontoon ilman emoa. Karhujen ohella keskuksessa asuu susia, ahmoja, kettuja ja ilveksiä.
Kirja keskittyy kuvaamaan erityisesti karhuja.
Sulo Karjalaisen elämäntyöstä on kirjoitettu nyt Karhumies-niminen teos, joka taustoittaa muun muassa karhun ja ihmisen suhdetta sekä suurpetokeskuksen rakentumista pienestä yksiköstä suureksi, jopa kansainvälisesti tunnetuksi matkailukohteeksi. Kirja sai alkusykäyksen vuonna 2015, kun sen kirjoittaja Vesa Tuominen kuuli Sulosta, miehestä joka asuu ja elää petoeläinten kanssa yhteisessä kodissa, jopa nukkuu niiden kanssa samassa pesässä. Tuominen päätti lähteä paikan päälle katsomaan, kuka tämä erikoinen mies on. Hän totesi pian Karjalaisen olevan todellinen petoeläinasiantuntija ja aineistoa kirjaa varten alettiin kerätä.
Kertomus kartoittaa Karjalaisen taustoja, kuinka hänestä tuli vähitellen petoeläintuntija ja karhujen luonteen tutkija. Karhua pidetään yleisesti pelottavana petoeläimenä, johon ei haluta törmätä missään olosuhteissa. Eikä se kannatakaan, luonnossa karhu on täysin erilainen ja arvaamaton kuin Kuusamon petoeläinkeskuksen karhuyksilöt, joita on kesytetty tai jotka ovat jopa syntyneet ja eläneet koko elämänsä petoeläinkeskuksessa.
Eräässä uutisessa oli hyvin hellyyttävä videopätkä, jossa Sulo Karjalainen istui pirtissään keinutuolissa ja pienet karhunpennut leikkivät lattialla ja hyppivät välillä hänen syliinsä. Sulo on näiden karhulasten emo- ja isähahmo. Karhut luottavat Suloon, saavathan ne herkkuja ja virikkeitä. Sulolla voi myös sanoa olevan erityinen luottamussuhde karhuihin, vaikkakin pienellä varovaisuudella hänenkin on hyvä suhtautua näihin karvaisiin kavereihin.
Karhumies käy läpi Sulon ja keskuksen historian lisäksi taustaa itse karhuista; mistä ne on löydetty ja millainen tarina niiden takana on. Karhujen persoonien kerrotaan olevan aivan erityisiä, kuten ihmistenkin konsanaan. Osa karhuista on sosiaalisia ja osa ei, osa viihtyy toisten karhujen seurassa ja osa vain yksin. Välillä luonnossa elävät karhut ovat käyneet kurkistelemassa metsän reunasta keskukseen että mitäs karhuja ne nuo tuolla aidan sisällä ovat.
Teos painottaa useita kertoja faktaa, ettei luonnossa pidä luottaa karhuun, vaan pyrkiä välttämään kohtaamista. Jos kuitenkin kohtaa, pitää osata toimia harkiten, rauhallisesti ja oikein.
Karhumies on hyvin mielenkiintoinen opus, joka kannattaa ehdottomasti lukea, jos haluaa kurkistaa karhun tuntemattomampaan puoleen.