Tango D`Amore
Reposaaren pojan tarina
Porin Teatterin musikaali Eino Grönin elämästä tuli ensi-iltaan viime lauantaina. Grönin omat kappaleet kuljettavat tarinaa porilaisilta painimolskeilta aina Floridan golfkentille asti.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta Eino Grönin ensilevytyksen julkaisusta. Kuusi vuosikymmentä ahkeraa työtä keikkailun ja levyttämisen merkeissä on ehdottomasti elämäntyö, joka oikeuttaa tekijänsä näytelmän arvoiseksi. Porin Teatteri on itseoikeutettu näyttämötaiteen toimija tekemään musikaalin Grönistä, onhan mies kotoisin Meri-Porista, Reposaaresta.
Selkämereltä kohti Satakuntaa puhaltavat tuulet sisältävät todennäköisesti musiikillista taikuutta mukanaan, sillä myös säveltäjä Väinö Haapalainen (1916–1977) ja Yö-yhtyeen alkuperäisjäsen ja kantava taiteellinen voima Jussi Hakulinen ovat Reposaaren edustajia.
Kostea 1960-luku, matkustelua Argentiinasta Yhdysvaltoihin ja vaimon menettäminen muistisairauden vuoksi hoitokotiin. Vuosien varrelle mahtuu monenlaista ylä- ja alamäkeä, joista olisi saanut pidemmänkin, kuin kaksituntisen näytelmän. Musikaalin ohjauksesta vastaa näyttelijän töistä teatterimaailman taustavaikuttamisen puolelle siirtynyt Heikki Paavilainen.
Urheilu vaihtui viihdyttämiseen
Viikko sitten 79-vuotissyntymäpäiväänsä viettäneen Grönin elämä pikakelataan kahdessa tunnissa aivan alusta tähän päivään. Pieni Eikka tapaa merimiesisänsä ensimmäistä kertaa vasta kaksivuotiaana, koska tämä oli ehtinyt lähtemään merille ennen poikansa syntymää. Isä tahtoo koulia pojastaan kovaotteista painijaa, mutta musiikinopettaja näkee Einossa myös laulun lahjoja.
Tehokolmikko Jaakko Salo (Oskari Penttilä), Olavi Virta (Jani Koskinen) ja Eino Grön (Joni Leponiemi)
Seurakunnan kuoro alkaa viedä yhä enemmän aikaa painilta ja Eino kehittyykin lupaavaa vauhtia laulamisessa. Iskelmämusiikin toimialan suurmiehet Toivo Kärki ja Olavi Virta löytävät kykykilpailun kautta nuoren herra Grönin ja niin alkaa todenteolla uuden tangotähden nousukiito kohti kansansuosiota. Tanssilavojen kiertäessä Eino kohtaa lukuisia selkääntaputtelijoita ja pullontarjoajia, mutta myös kauniin vaaleaverikön, Marjatan. Grönin muusikkoystävistä tutuimmaksi musikaalissa tulee Juha ”Junnu” Vainio, jonka kynästä on lähtöisin useat Grönin kappaleet.
Draaman sijaan lämminhenkinen muistelo
Lähestymistavaksi musikaalissa on otettu kepeämpi ote. Vakavia aiheita, kuten melkein liiankin railakkaaksi edennyttä alkoholinkäyttöä käsitellään hyvin pintapuolisesti ja huumorin keinoin. Marjatan sairastuminen on oikeastaan ainoa vakavampi hetki musikaalissa. Grönin tasoisen uran tehneen henkilön tarinan mahduttaminen pariin tuntiin ei ole ollut varmasti helppo työ, joten linjaus tehdä kepeä ja lämminhenkinen näytelmä puolustaa paikkaansa.
Mitään syvällistä dokumentaatiota Grönin elämästä musikaali ei tarjoa, mutta teatterina se on hyvin viihdyttävä kokonaisuus. Aika ei käy pitkäksi missään vaiheessa, johtuen ehkä juuri vauhdikkaasta etenemistahdista Grönin elämää kerratessa. Suurin yksittäinen musikaalin osakkeiden nostaja on itse Grönin mukana oleminen.
Show’ssa oli mukana myös ammattitanssijoita. Taustalla Grön vaimonsa Marjatan (Heidi Rantakeisu) kanssa.
Joni Leponiemi osoittaa näyttelijänlahjojensa lisäksi komean äänensä, jolla hän tulkitsee Grönin ikivihreitä. Grön ei näyttele itseään illan aikana, vaan jättää sen kokonaan Leponiemelle. Grön nousee lavalle näyttelijöiden seuraksi muutamia kertoja illan aikana tulkitsemaan kappaleitaan.
Loppuvaikutelmaksi illasta jääkin eräänlainen musikaalin ja Eino Grönin pienoiskonsertin yhdistelmä, joka varmasti sopii varttuneelle Grönin ihailijayleisölle paremmin, kuin italialaiset kengät reposaarelaisiin jalkoihin.
Näytökset jatkuvat perjantaina 9. helmikuuta klo 13 ja 19.
Näytelmä Porin Teatterin verkkosivuilla
LISÄÄ JUTTUJA:
