Rendel
Ensimmäinen suomalainen supersankari on syntynyt
Ensimmäinen suomalainen supersankari genesis on siinä määrin merkityksellinen tapaus, että se tulee tallentaa myös kovien kansien väliin. Näin mikkeliläinen fantasiakirjailija Helena Waris onkin tehnyt kirjassaan Rendel, joka tarjoilee samoilta kulmilta kotoisin olevan Jesse Haajan luomuksen musteen tuoksuisessa muodossa.
Jukka Rämö on arkinen ja keskiluokkainen väliportaan johtaja, joka värittää arkeaan Sons of Anarchy -sarjasta ammennetuilla päiväunelmilla. Hänen vaimonsa Anette antaa miehen unelmille siimaa prätkärotsin verran, mutta siinä se raja sitten kulkeekin. Perheellisellä miehellä ei ole varaa teloa itseään tien päällä.
Rämön tasaisen varmasti eteenpäin matova elämä saa yllättävän käänteen, kun pintapuolisesti aivan tavanomaiselta näyttävä liikeneuvottelu kääntyykin nokitteluksi ja huonosti peitellyksi uhkailuksi. ”Ainahan löytyy ylempi taho, eikö vaan?” kysyy neuvotteluissa Vala Corporationsia edustava kapeakasvoinen mies, Kurikka. Kun Rämö palaa kahvihuoneesta omalle työhuoneelleen, häntä odottavat siellä enää potkut ilman irtisanomisaikaa. Vala on paljastanut kulmahampaansa ensimmäisen kerran.
Vala Corporationsin tarve esitellä valtaansa ei kuitenkaan tyhjene Rämön mielivaltaiseen irtisanomiseen, vaan lisäksi miehestä tehdään Valan vaikutuksella Mikkelissä siinä määrin epätoivottava hylkiö, että hän ei kelpaa edes laudankantajaksi tai puhelinmyyjäksi.
Sitten tapahtuukin jotain hyvin yllättävää. Rämön kalsaritipsuttelu päättyy muhkeaan perheriitaan, jonka jälkeen mies lähtee hakemaan kemiallista lohtua Päämaja Pubista. Seuraan liimautuu Rämön alamäen arkkitehtina toiminut Kurikka, joka tarjoaa viskit ja siihen päälle vielä työtäkin. Kiusaajista kasvaa harvoin pelastajia, mutta Rämön tilanteessa ei ole varaa kurkistella lahjahevosen suuhun. Rämöstä tulee Valan mies. Se on virhe, jonka seurauksena Jukka Rämö lakkaa olemasta ja hänestä tulee Rendel, tarniittikasvoinen ja hiljainen kostaja.
Helena Wariksen elokuvakäsikirjoitukselle uskollinen teksti toistaa myös elokuvan hyvät ja huonot puolet.
Rendel on kursailemattomassa suorasukaisuudessaan erinomaisen viihdyttävä elokuva, jossa ei oikeastaan ole tylsiä hetkiä. Saattaa olla, että saman kadun sahaamisessa useampaan kertaan sekä lyöntien ja potkujen ääniefekteissä on tietynlaista monotoniaa, mutta niiden vaikutus katselunautintoon on varsin vähäinen. Parasta Rendelissä on se, että siinä on energiaa ja asennetta – perkeleen hyvä meininki. Kaiken tämän Waris on saanut muunnettua painettuun muotoon oikeinkin tyylikkäästi. Kun kirjaan tarttuu, niin parin sadan sivun päässä odottava takakansi tulee vastaan yllättävän nopeasti. Ensimmäisen suomalaisen surpersankarin tarina rullaa kirjamuodossa aivan yhtä hienosti kuin valkokankaalla.
Pieni pettymys on kuitenkin se, että kirja jättää elokuvan ohuet kohdat lähestulkoon yhtä ohuiksi. Tarinan miljöönä toimiva Mikkeli laajenee muutamalla paikannimellä, mutta kaupunki itsessään säilyy melkoisen anonyymina. Tunnistan kyllä kadut ja kaupunginosat, mutta muuten en löydä entistä kotikaupunkiani näistä kuvauksista. Samalla tavalla jäävät hyödyntämättä kirjan antamat mahdollisuudet syventää pää- ja sivuhenkilöiden sielunelämää, mikä on erityisen harmillista, sillä Rendel sisältää monia todella kiinnostavia hahmoja. Juonikuviostakin löytyy kohtia, jotka olisivat kaivanneet hieman lihaa luiden päälle.
Kaikesta huolimatta sanoisin, että Helena Wariksen kirja siirtää Jesse Haajan luomuksen mallikkaasti painettuun muotoon. Kaikin puolin suositeltavaa luettavaa kaikille rankemman tarinoinnin ystäville. Kauan eläköön Rendel!
LISÄÄ JUTTUJA:
