Rautatien juoni on monelle tuttu. Pienessä torpassa asuvat Matti ja Liisa kuulevat rautatiestä, joka on rakennettu kylälle. Siitä alkaa pohdinta ja kuvitelmat millainen on se raudasta rakennettu tie. Kertomukset kuulostavat niin ihmeellisiltä, ettei heidän mielikuvitus meinaa riittää. Miten kuvitella se laiva, joka syö halkoja ja vetää perässään huoneen kokoisia kärryjä? Uusi, ihmeellinen ja tuntematon herättää paljon kysymyksiä.
Juhani Ahon Rautatie on julkaistu 1800-luvun lopulla, mutta sen teema on edelleen ajankohtainen. Tuntematon, uusi ja outo pelottaa. Vanhaan jääminen, tutussa ja turvallisessa eläminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin tuntemattoman kohtaaminen. Esitys perustuukin vahvasti ihmisen kokemukseen uuden äärellä. Esille nousee pohdinta mihin olemme menossa ja kuinka paljon muutos on aina niin pelottanut kuin kiehtonutkin.
Rautatie on nykypäivänä jo arkipäiväinen asia. Oulun kaupunginteatteri tarjoaa tästä vanhasta tarinasta mielenkiintoisen modernin sovituksen, jossa mennyt ja nykypäivä törmäävät lavalla. Tarinasta on rakennettu monitaiteellinen esitys, jossa perinteinen näyttämätaide, kansantanssi ja -musiikki kohtaavat nykyteatterin, -tanssin ja -musiikin.
Lavalta heijastuu hyvin Matin ja Liisan eksyminen tietämyksen kasvaessa. Alussa he eivät tiedä mitä puheita voi uskoa ja vaikka olisi jo kerran uskonut asian pitää silti aina välillä kyseenalaistaa puheet. Uusi kiinnostaa ja siitä haluaa tietää enemmän, ja pelosta huolimatta he haluavat ottaa askeleen kohti tuntematonta. Tämä on tuttua myös nykyajan maailmassa, jossa uudet keksinnöt ja teoriat hämmentävät ja ihmetyttävät kuten 3D-tulostin tai hypoteesi pimeästä aineesta.
Rooleissaan Mikko Leskelä Mattina ja Merja Pietilä Liisana ovat loistavia, heidän koko olemuksestaan huokuu hämmennys ja epäilys matkalla rautatielle. Päähenkilöiden Matin ja Liisan lisäksi lavalla on lähes koko ajan useita muitakin näyttelijöitä. He ovat välillä kyläläisiä, toisinaan elukoita, karttapalloja tai muuta tarinaan kuuluvaa. He toimivat tarinan kertojina, vahvistaen esityksen sanomaa. Kun Matti on hämmentynyt kuulemastaan rautatien kuvailusta, lavalla olevat näyttelijät tanssivat hänen ympärillään, luoden hämmennyksen tunnetta. Varsinkin alussa tämä hämmentää myös katsojaa ja näytelmän tunneskaalan kokeminen on aitoa.
Mielenkiintoisia ovat kohtaukset, joita esitetään kuin hidastetussa filmissä. Aika kuluu nopeammin kuin tapahtumat lavalla etenevät. Tämä kuvastaa omalla tavallaan sitä suurta informaatiotulvaa uuden edessä. Tuntuu kuin joka puolelta tulisi uutta tietoa sekä ajatuksia ja niitä ei ehdi käsitellä.
Tanssi on vahvasti läsnä tässä esityksessä. Henkilöt liikkuvat usein tanssien. Tanssi kuvastaa usein matkaa – sitä tehdään pappilaan, kohti rautatietä tai itse junamatkaa. Lavalla nähdään myös kolme ammattitanssijaa ja heidän suorituksensa esimerkiksi pappilan palvelusväkenä ovat aivan loistavia. Usein juuri tanssillisissa kohtauksissa on paljon komiikkaa ja se tuo esitykseen oman vahvan humoristisen lisän.
Kun Matti ja Liisa vihdoin pääsevät junan kyytiin kohti tuntematonta määränpäätä, matkaavat he kohti uutta. Samalla juna muuttuu metroksi ja maalaismaisema lähiöksi. Juna vie pois menneisyydestä kohti aikaamme, matkalla päästään jopa futuristiseen maisemaan. Tämän näytelmän dramatisointi, jossa monista elementeistä koottu menneisyyden, nykyisyyden ja jopa tulevaisuuden törmäyttäminen on onnistunut loistavasti. Se tuo esityksen tähän päivään ja antaen katsojille paljon samaistumisen kohteita. Esitys oli hieno monista elementeistä koottu tasapainoinen kokonaisuus, ja se yllätti hauskasti!
Rautatie sai ensi-iltansa Oulun kaupunginteatterilla 2. syyskuuta. Syyskauden esitykset jatkuvat 15. joulukuuta saakka.