60 – Kolmas ikä toden sanoo

Iloa ja huumoria kyynelten takaa

08.11.2019
Teksti:
Kuvat:
Kati Leinonen

Ikääntyminen ei ole helppoa. Tuuti (Jaana Kahra) oli ensimmäinen naispuolinen stand up-koomikko, nyt hän on vanhin. Kuusikymppisenä pitäisi jaksaa katsoa eteenpäin, mutta mieli vie väkisin menneeseen. Mitä kaikkea tuli tehtyä väärin? Oulun teatterin näytelmässä 60 -Kolmas ikä toden sanoo, on iloa ja surua, mutta pääosassa on haikeus.

Tuuti astelee Pikisalin lavalle ja aloittaa stand up -shown pikkutuhmilla vitseillä. Aiheet eivät ole tietenkään korrekteja. Ikääntyneen naisen masturbointi ja vaikeus löytää tupakkapaikkaa kielto-Suomessa herättävät yleisössä hymyjä ja naurahduksia.

Uudistuneessa Pikisalissa istutaan pöydissä ja sali on kuin stand up -klubi baaritiskeineen. Näytelmä ei kuitenkaan ole vitsimaratoni. Elämä ei ole helppo juoksu, ja nauru tulee usein kyynelten läpi.

Naisten vuoro

Kun Kari-Pekka Toivonen aloitti teatterin taiteellisena johtajana, hän kertoi, että nyt pääsee mies ääneen. Sen jälkeen on vettä virrannut Plaanaojassa ja välillä vähän kuohunutkin. Nyt lopputaipaleella ääneen pääsevät aikuiset naiset. Vihainen leski hurmaa suurella näyttämöllä ja Sara Wacklinin Oulu palaa -näytelmässä puhuvat eri ikäiset naiset.

Vahvojen naisten nousu keskiöön on häkellyttävää. Ilmiö näkyy näyttämöjen ohjelmistoissa ympäri Suomen. Keski-ikäiset naiset ovat kulttuurin suurkuluttajia ja valtaavat uusia kenttiä. Asiaa voi ihmetellä vaikkapa rock-keikkojen yleisössä.

Oulun teatteri – 60. Kuvassa Jaana Kahra, kuva © Kati Leinonen

Vaikka kulttuuritädit maksavat taiteilijoiden palkan, kyse on laajemmasta ilmiöstä kuin kohderyhmä-ajattelusta. Yhteiskunnan ilmapiiri on muuttunut, ja teatteri aistii herkästi ilmapuntarin heilahdukset. Nyt eletään #metoo-aikaa, jossa elokuvan toksisen maskuliininen terminaattorikin on alistettu tossukaksi ja naiset tykittää!

Palataanpa katsomoon. Väliajalla ääni ylhäältä kehottaa ostamaan lisää virvokkeita, ja keskeyttää sukupuolioletetut pohdinnat.

Ammattilaisten varmaotteista teatteria

60 on Oulun teatterin pitkäaikaisten luottonäyttelijöinen ammattimaista työtä. Tuuti peilaa kipujaan aviomiehen, Tarmon (Timo Reinikka) ja stand up -klubin omistaja Henrin (Hannu Pelkonen) kautta.

Suomen vanhin naiskoomikko ei vedä enää yleisöä, ja klubi on suurissa vaikeuksissa. Henri vaatii Tuutilta uudistumista, mutta mistä löytyisi kipinä? Kuusikymppisenä ajatukset palaavat jo elettyyn elämään, lapsenlapsiin ja äitiyteen. Vitsitkin kertovat ajasta, jolloin ei ollut kännyköitä ja kaikki oli paremmin.

Aviomies on riemastuttava luonnonlapsi, joka juoksee alasti saunasta viemään lottoriviä, purkaa lauteet ja keksii luovan ratkaisun kylpemiseen. Tuutille hän on kuitenkin kaikin tavoin liian vähän. Tuuti on kipuillessaan hämmentävän julma miestään kohtaan.

Arkinen teatterikokemus

Teatterissa on usein juhlan tuntua: visuaalisuus hämmästyttää ja tunteet ovat elämää suurempia. Veera Tyhtilän käsikirjoitus on kuitenkin vähän ponneton. Toisaalta voisi perustellusti sanoa myös, että Tyhtilä uskaltaa olla arkinen.

Olisiko näytelmä uskottava, jos vitsit olisivat terävämpiä ja menetyksen tuskaa alleviivattaisiin? Ehkä ei, mutta tunneskaalaltaan voimakas näytelmä jättää kehollisen muistijäljen – pursuavan ilon tai puristavan painon rintaan. Se jää nyt puuttumaan.

Oulun teatteri – 60. Kuvassa Timo Reinikka ja Jaana Kahra, kuva © Kati Leinonen

Olo on näytelmän jälkeen ristiriitainen. Enkö saanut tekstistä kaikkea irti, koska kokemusmaailmani on Tuutin, ikääntyneen naisen, kanssa hyvin erilainen?

On mentävä eteenpäin ja katsottava lempeämmin taakse: Pikisalin tunnelma on paikoin tiivis ja intiimi. Laulunumerot herättelevät arjen yläpuolelle ja Pelkosen läsnäolo riemastuttaa.

Jaana Kahra on Tuutin tulkkina ahdistavan todellinen. Yleisöä ei etäännytetä voimakkaalla teatraalisuudella. Tuuti on edessämme aitona – harmaana ja värikkäänä, heikkona ja vahvana yhtä aikaa.

Loppu on hieno ja toiveikas, eteenpäin mennään menetysten jälkeenkin. Joskus on hetkeksi pysähdyttävä ennen uutta. Ihan kaikessa ei lopulta ole väliä puhuuko lavalla nainen vai mies.

Oulun teatteri: 60 -Kolmas ikä toden sanoo. Käsikirjoitus Veera Tyhtilä. Ohjaus Jukka Heinänen. Lavastus, valo- ja pukusuunnittelu Jukka Kyllönen. Äänisuunnittelu Jukka Lappalainen. Rooleissa Jaana Kahra, Timo Reinikka ja Hannu Pelkonen. Ensi-ilta Pikisalissa 31.10.




LISÄÄ JUTTUJA:

IIK-LOGO_CMYK The Founder