30 jälkeen 30
Elina täyttää pyöreitä, mutta onko 30 yhtä kuin aikuisuus?
Katri Siskon 30 jälkeen 30 jatkaa Elinan tarinaa aikuistumisen kiemuroista. Edellisessä osassa 30 ennen 30 Elinalla oli lista asioista, jotka tulisi tehdä ennen kuin 30 vuotta tulevat täyteen. Nyt tuo pelottavan pyöreä luku muuttuu todeksi, kuplivan äärellä Pariisissa kuin kosmopoliitilla konsanaan. Tai sitten ei.
Päällisin puolin Elinalla on kaikki kunnossa. Työ opettajana tuo säännöllisesti tuloja, rinnalla elämän tuulissa kulkevat sydänystävät Mira ja Miska-Tuulia, jaloissa tassuttelee Prinssi-kissa ja perhekin on mukava, olkoonkin että sen kanssa tuleekin välillä hermojenmenetyksiä. Omaa asuntoakin on varaa alkaa vilkuilla.
Yksin asuvaa sinkku-Elinaa aikuisuus mietityttää. Mistä tietää, mitä elämältään haluaa tai mihin suuntaan lähteä? Toisinaan Elinasta tuntuu parhaalta vaihtoehdolta jättää pieni kotikaupunki taakse, vaihtaa tutut ympyrät ja kasvot uusiin. Minne olisi paras asettua? Kumma kyllä, enää Elinalla ei ole palava halu karistaa kotikaupungin pölyjä kengistään, vaan elämä rauhallisemmassa ja pienemmässä kaupungissa alkaa viehättää koko ajan enemmän.
Aikuisuuden palikat
30 jälkeen 30 on oiva kuvaus kasvamisesta, aikuistumisesta ja siitä, mitä nämä lopulta kellekin tarkoittavat. Tekeekö ihmisestä aikuisen tietty numero, vakityöpaikka tai parisuhde? Täytyykö kolmekymppisellä olla vähintäänkin avoliitto, oma koti tai säästötili sitä varten, säännöllisesti täyttyvä palkkapussi ja lapsihaaveita?
Teoksen sisältämät teemat kasvamisesta, rakkaudesta ja ystävyydestä ovat kenties maailman yleisimpiä, ja siksi aina ajankohtaisia ja tärkeitä. Virkistävää on Siskon tapa kirjoittaa aiheista mukavan raikkaasta näkökulmasta. Tyyli on kepeää ja humoristista, mutta Elinan elämän kautta käsittellään tuttuja ja samastuttavia ajatuksia uskottavasti. Miten löytää oma paikkansa omien halujensa ja yhteiskunnallisten paineiden ristiaallokoissa? Mistä tietää, mitä haluaa itse ja mitä haluaa vain, koska niin kuuluu haluta?
Arkista ja kepeää
30 jälkeen 30 on virkistävä lisä kotimaiseen, kepeään kaunokirjallisuuteen. Teos sujahtaa jonnekin kotimaisen chick litin ja romanttisen viihdekirjallisuuden välimaastoon, mutta arkisemmalla ja siksi samastuttavammalla otteella. Elina kamppailee tavallisten ongelmien äärellä, leipiintyy toisinaan työpaikkaansa tai kollegoihinsa, juhlii joskus liikaa ja mokailee kuin Bridget Jones konsanaan.
Amerikkalaiseen kollegaansa verrattuna Elina ystävineen on kuitenkin maanläheisempi, uskottavampi, eikä mielessä ole uusi dieetti, mahamuhkura tai jatkuva miehenmetsästys. Elina on sellainen kuin on, eikä yritä jatkuvasti muuttaa itseään. 30 jälkeen 30 on fiksulla tavalla kevyttä, mutta ei liiaksi aivotoimintaa vaativaa lukemista niin matkalle, iltapuulle kuin aamupuurolle.
Kirjan loppua osaa odottaa, mutta tämä ei häiritse lukukokemusta. Juju piileekin siinä, miten juonenkäänteestä vihjaillaan, tilanteita kehitellään ja lopulta saadaan lukija odottamaan, millä tavoin tilanne raukeaa. Viimeinen sivu jättää mieleen ajatuksen, mitähän Elinalle mahtaa kuulua viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Ovatko aikuisuustestin kohdat täyttyneet? Entä mitä mahtaisi virkkoa sympaattinen Prinssi-kissa emäntänsä hupsutuksiin?
LISÄÄ JUTTUJA:
